Mekla Blogi

Kari Suni kirjoittaa alakerta-kolumnissaan (SK 8.3) Olkiluoto kolmannen reaktorin kustannuksista ja vertaa niitä uusiutuviin energialähteisiin. Tietämättä kuinka hyvin hän on perehtynyt mainitsemansa brittiprofessorin (hänellä on nimikin: Stephen Thomas) luentoaineistoon, niin yli seitsemään miljardiin kohoavaa laskelmaa uudesta Olkiluoto3-projektista tukee mm. Yhdysvalloissa vallalla oleva epävarmuus uusien ydinreaktorien rakentamisesta liian korkeaksi nousevien hintojen johdosta.

Alakerran otsikon ”ydinvoima maksaa, uusiutuva enemmän ” voi myös kyseenalaistaa. Vertailevana lähtökohtana olkoon vaikkapa Ruotsin valtion juuri julkaisema jättimäinen tuulivoimalapuisto Pohjois-Ruotsiin. Puistoon on tarkoitus rakentaa 1100 tuulivoimalaa. Sähkötuotanto nousee 8-12 terawattituntiin (TWh) eli enemmän kuin Loviisan ydinvoimalaitokset yhteensä. Koko alue on 440 neliökilometriä joista varsinaiset tuulivoimalat tarvitsevat alaa alle neljä prosenttia ja rakentamiskustannusten on arvioitu olevan 4-6 miljardia.

Maamme rannikko tarjoaa mahdollisuudet rakentaa hyvinkin Ruotsin mallin veroisesti tuulivoimaa Pohjanlahden merialueelle. Jo tällä hetkellä on suunnitelmia maassamme lähes 10 000 megawatin verran. Lisäksi uudet suunnitelmat mahdollistavat pienempienkin tuulivoimaloiden energianmyynnin valtakunnan verkostoon.

Uuden OL3:n kustannukset saattaisivat siis nousta yli 7 miljardin ja mahdollisen käynnistyksen jälkeen tuottaa 13 TWh. Pöyry Energian tekemät laskelmat osoittavat että käyttökertoimella korjatut investointikustannukset ovat vajaan kymmenen vuoden kuluttua sekä merelle että rannikolle rakennetuille tuulivoimaloille selvästi edullisempia kuin OL3 tyyppiselle ydinreaktorille.
Rakentamiskustannukset eivät ota huomioon polttoaineen hintaa eivätkä käyttöikää. Tuulivoima on ilmaista kotimaista, uraani tuontitavaraa maista, joiden maisemaa kaivostoiminta rujosti repii rikki. Ydinvoimaloiden käyttöikä on pitempi kuin tuulivoimalan: toisaalta nyttemmin lopetettujen uraanilaitosten käyttöikä on ollut 23 vuotta eli samaa tasoa kuin tuulivoimaloiden.

On kuitenkin turhaa vertailla kahden näin erilaisen energian valmistuskustannuksia. Koko energiatalouden tulee jo turvallisuuden takia perustua ainoastaan uusituville energian tuotantomuodoille. Emme tarvitse maahamme lisää ydinjätteitä, joiden sijoituspaikan turvallisuutta ajan kuluessa ei voida koskaan sataprosenttisesti taata

Toimitusjohtaja Kimmo K. Nurminen (SK 16.2) jatkaa jo aikaisemmin lehden mielipidesivulla ollutta kirjoittelua Fennovoiman (FV) tuomasta ”hyödystä” Satakuntaan. Erikoisesti hän korostaa johtamiensa energialaitosten Kokemäen Sähkö Oy:n ja Paneliankosken Voima Oy:n saamaa etua, mikäli kolmanneksen ulkomaisessa omistuksessa oleva ydinvoimayhtiö saisi luvan uudelle ydinreaktorille. Nämä yhtiöt kun ovat sijoittaneet rahaansa FV:n omistamiseen. Hätä on tietysti suuri semminkin kun FV:n organisaatio lehtitietojen mukaan puretaan jos lupaa ei myönnetä.

Kirjoitus antaa ymmärtää kuluttajien hyötyvän halvan energian muodossa, jos FV saa rakennusluvan ydinreaktorilleen. Tähänastisen hintatahdin suomalaisessa energiapolitiikassa on määrännyt aina kalliilla tavalla tuotettu energia riippumatta siitä mikä on ollut kunkin sähköyhtiön tapa energiaa tuottaa. Onkin vaikea uskoa lupaukseen sähkönhinnan halpenemisesta kuluttajalle FV:nkaan tapauksessa. Mahdollisen hyödyn korjaisivat tietenkin yhtiöt ja niiden osakkeiden omistajat, eivät yksityiset mökinomistajat.

Toki ymmärrän toimitusjohtajan yhtenä tehtävänä olevan mahdollisimman suuren voiton tuottaminen yhtiöiden osakkeenomistajille. Monet liikelaitokset tänä päivänä panostavat myös ympäristökysymyksiin. Yksityisenkin yrityksen johdolta voinee vaatia laajempaa katsantokantaa kuin pelkkä taloudellinen voitto. FV:n mahdollinen rakentaminen pohjoiseen tuhoaisi mielettömän määrän lähes koskematonta luontoa. Ja aivan samoin kuin ydinvoiman lisärakentaminen minne tahansa maassamme, tekisi se Suomesta ydinjätteiden ikiaikaisen hautapaikan.

Nurmisen johtamiin yritysten voittojen ja ennen kaikkea paikkakuntien työllisyyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen on turvallinen ratkaisu. Tuottamalla samalla ratkaisulla sekä sähköä että lämpöä nämä tavoitteet ovat saavutettavissa ja myös kopioitavissa kaikille 48 paikalliselle energiayhtiölle.. Näin rahat olisi sijoitettu kotimaiseen uudistuvien energiamuotojen kehittämiseen eikä satsattu tuotantoon, jolla ei ole turvallista tulevaisuutta.

Parin viime kuukauden aikana ovat tämänkin lehden tekstariviestit ”todistaneet” monin tavoin kuinka väärässä ilmaston lämpenemiseen uskovat ihmiset ovat. Kirjoittajien esittämät hienot irvailut osoittavat poikkeuksellista satakuntalaista kirjoitustyyliä, joka vetää suunpielet hymyyn. Ehkä kuitenkin on alettu uskoa jonkinlaisen ilmastomuutoksen olevan tapahtumassa, tästä esimerkkinä vaikka tämä talven lämpötilat niiden lähestyessä vanhan hyvän ajan talvia.

Niin vaikealta kuin ehkä tuntuu uskoa, niin tarkasteltaessa tilannetta koko maapallon kannalta juuri päättynyt tammikuu on 32 vuoden mittausjakson lämpimin! Selitykset löytyvät ilmakehän (troposfäärin, joka on lähinnä maapintaa) lämpötilan satelliittimittauksista. Mittaustuloksia verrattiin valtamerien lämpötiloihin ja tiedot osoittautuivat yhteneväisiksi. Osasyyllisenä ennätyksellisen lämpimään tammikuuhun pidetään ”TV:stä tuttua” El Niño-ilmiötä, joka tällä hetkellä on voimakkaana Tyynen valtameren keskiosissa nostaen troposfäärin lämpötilaa. Sen vaikutuksesta Arktiksessa ja tropiikissa oli poikkeuksellisen lämmintä kuin taas kylmät vyöhykkeet rajoittuivat Aasian sisäosiin ja Yhdysvaltojen tiettyihin osavaltioihin sekä Euroopan moniin maihin.

Miksi on alettu mitata lämpötiloja ilmakehästä? Voitaneen uskoa, että kyseiset satelliittimittaukset antavat oikeamman kuvan keskilämpötiloista kuin maan pinnalla tehdyt. Nämä kun saattavat antaa vääriä mittaustuloksia ”kiitos” kaupunkialueiden tuottaman hukkalämmön. Todisteena tästä on lämpötilamittausten erot: molemmat osoittavat vääjäämättömästi keskilämpötilojen nousevan maan pintalämpötilan ollessa hieman korkeampi. Maailman ilmaston lämpötilaa nostavat toki omalta osaltaan ihmisten aiheuttamat tuhot sademetsille, lisääntyvä liikenne, kasvihuonekaasujen päästöt jne.

Nyt kun pakkasen kärvisteleminä noidumme ilmaston lämpenemiseen uskovat henkilöt sinne kaikkein kuumimpaan paikkaan, meidän tulisi katsoa asiaa laajemmalti. Hyvän ajattelutavan on esittänyt Peter Sinclair- niminen ilmastoasiantuntija: Kun katsoo paikallisesti maapalloa se vaikuttaa olevan litteä, mutta kuitenkin uskomme maapallon olevan nimensä muotoinen. Mittakaavan suurentaminen myös ilmastokysymyksissä laajentaa omaa ajattelutapaamme ja siihen liittyviä uskomuk