Reposaaren loma-asuntomessuja on hehkuteltu lehdistössä paitsi ”maisemaan hyvin sopivaksi kokonaisuudeksi” niin myös ”ekologisesti onnistuneeksi ratkaisuksi”. Puuttumatta rakennettujen asuntojen arkkitehtuuriin ja ekologia-sanan käsitteeseen tulevien rakentajien tulisi kiinnittää huomionsa huomion messujen suurimpaan puutteeseen eli ”ekologisuuteen”.

Kuuntelemalla kävijöiden kysymyksiä esittelijöille toteaa nopeasti näiden messujen olevan otsakkeen mukaiset: kenen valmistamat ovat nuo kaapit, nämä huonekalut, tuo peili. Kysymykset rakenteiden lämpöeristeistä ja niiden vahvuuksista aiheuttivat monelle esittelijälle turhaa etsimistä esiteviidakosta. Paljon kirjoitettu aihe muuttaa kokonaan asumaan joihinkin mökkeihin näyttää lähes hölmöläisen hommalta: on tehty valtavat ikkunat maiseman katselemista varten ajattelematta rakennuksen tarvitsevaa talvista lämmitysenergiaa. Joissakin rakennuksissa sentään oli tehty varaava takka tai hankittu ilmalämpöpumppu.

Miten kylmästä selvitään talven yli? Alueella hoidetaan lämmitys joko kaukolämmöllä tai sähköllä. Kaukolämmön ”ekologisuus” riippuu Reposaaren oman lämpölaitoksen polttoaineesta. Kyseinen laitos käyttää polttoaineena puuta ja turvetta. Niin kauan kuin poltettavana on puu eri muodoissa, voidaan olla tyytyväisiä. Lisääntyvä turpeen käyttö energiantuottajan raaka-aineena antaa kuitenkin aiheen pelätä Reposaarenkin käyttävän jatkossa tuota pahiten ilmastoamme saastuttavaa polttoainetta.

Sähkön ”ekologisuus” olisi ollut hoidettavissa määräämällä rakennusmääräyksiin yksiselitteisesti tuulisähkö. Ainakaan esittelijöiden joukosta ei löytynyt kuin yksi, joka tiesi rakennuksessa olevan tuulisähkön.

Surulliseksi ja todella kalliiksi ilmastoa osittain pilaavan lämmityksen tilalle olisi voitu valita merenpohjan sedimentteihin varastoitunut lämpöenergia. Tätä ehdotettiinkin Reposaarella pidetyssä ensimmäisessä tilaisuudessa, mutta päättäjät ohittivat sen toteamalla että suunnitteilla on kaukolämpö!

Reposaaren messujen jälkeen alkavat Vaasan asuntomessut ottivat asiasta vaarin ja merenpohjaan asennettiin kilometreittäin putkistoa ja millä kustannuksilla: sikäläiset messupientalot saavat lämpöenergiansa merenpohjasta matalaenergiaverkoston avulla maksamalla liittymismaksun 1830 euroa ja käyttömaksu vuodelta kolmisen euroa lämmitettävältä lattianeliömetriltä.Reposaaren kaukolämmön liittymishinta on Vaasan hintaan verrattuna yli 1500 euroa kalliimpi, ja lämmitysinnosta riippuen reposaarelainen maksaa vuodessa vaasalaiseen verrattuna 1400–2000 euroa enemmän

Esittelytelttoihin ei ollut saatu yhtään pientuulivoimalan esittelijää eikä aurinkokerääjien valmistajia. Koko messualueen ”ekologiseksi voittajaksi” voisi nimetä Luvatan ”mökin”, jonka 12 m2 aurinkopaneelin avulla saadaan tuotettua huomattava osa lämpimän veden tarpeesta. Voittajan kruunua himmentää kuitenkin yhtä katoavaa alkuainetta, kuparia, pursuvat ratkaisut jopa sisätilojen listoituksissa!

Ekologisuus-sana voidaan lopullisesti haudata messujen saunojen kiukaita katsellessa. Hankintahinnaltaan ja kulutukseltaan kalliimmat jatkuvalämmitteiset kiukaat ovat yksi esimerkki vähemmän harkitusta ratkaisusta.

Europarlamentikko Eija-Riitta Korholasta, ydinvoiman väsymättömästä puolestapuhujasta, näyttää tulleen tuulivoiman vastustaja sen maisemaa pilaavan ominaisuuden takia (SK.14.6.). Hän tuntee myös velvollisuudekseen kertoa tuulivoiman tehosta ja saadusta hyödystä verraten samalla ydinvoimalan tehoa tuulivoimaan. Toinenkin rinnastus voidaan tehdä.

Olkiluodon uuden voimalan sähkötehoksi mainitaan 1600 megawattia (MW). Laitoksessa on kuitenkin kokonaistehoa yli 5000 MW:a. Yli kolmen miljoonan kilowatin teholla tuotetaan kuumaa vettä, joka sittemmin pumpataan mereen muuttamaan ympäristön olosuhteita. Ydinenergialla keitetystä vedestä on siis ensin tehty sähköä noin 30 %:n hyötysuhteella.

Korhola sättii tuulivoimaa sen vaikutuksesta maisemaan. puhuen 1000 tuulivoimalasta. Rinnastus ydinvoimalaan lienee provosoiva, mutta arvonimi maisemanpilaajasta lankeaa kuitenkin ydinvoimalle.

Eri valiokuntien jäsenenä Korholalla lienee ollut mahdollisuus tutustua jättimäisiin uraanikaivoksiin, jotka piirtävät ikuisen jäljen maapalloomme. Hän lienee hyvin tietoinen Ukrainassa olevasta aavekaupungista Prypiatista, jonka Tsernobylin ydinonnettomuus jätti muistuttamaan meitä aina mahdollisesta ydinvoimalaonnettomuudesta. Viimeaikaiset käyttöongelmat niin Olkiluodon kuin Slovenian Krskon voimaloissa osoittavat ydinvoimaloiden olevan pysyvä uhka energian valmistajana. Myös ydinjätteiden varastointi Eurajoen kallioperään jättää mahdollisuuden vakavaan säteilyonnettomuuteen.

Maisemanpilaajana arvonimeä ydinvoimala pitää vielä vuosikymmenien käytön jälkeenkin. Purkaminen jättää pysyvät jälkensä. Jo rakennusvaiheen aikana maisemaan tehdyt tielinjat ja väliaikaiset asumispaikat ovat muuttaneet ja pilanneet maisemaa. Ydinvoimalan vuosikausia kestävä purkutyö täydentää katastrofia, tuulivoimala voidaan siirtää lähes jälkiä jättämättä muualle ja kierrättää sen rakenneosat uusiokäyttöön.

Korholan kirjoituksen viimeiseen kappaleeseen on helppo yhtyä: aurinko tulee jatkossa olemaan tärkeä energian tuottaja myös Suomessa vaikka päivänkierto, pilvien rakenne ja vuodenajat tuottavatkin epätasaisesti aurinkoenergiaa.

Paikallisissa lehdissä on viime aikoina ristiriitaisia tietoja Porin satamasta. Toinen lehti kertoo loistavasta menestyksestä ja antaa osittain väärää tietoa sataman pölyttömästä purkujärjestelmästä. Pari päivää myöhemmin saamme lukea toisesta lehdestä sataman huonosta alkuvuodesta 2008 jolloin myös vuoden budjetoitu tulos jää selvästi alle arvion.

Porin satamaa vaivaa halu olla kaikessa mukana. On toki ymmärrettävää tuloksen heiketessä että asiakkaita yritetään haalia mistä tahansa. Itsestään selvää jo pitäisi olla, että sahatavara ei tule enää koskaan näyttelemään Mäntyluodossa kuin vähäistä sivuosaa ja juuri tällainen roikkuminen bisneksessä on kokonaisuutena vähemmän taloudellista. Voimat pitäisikin suunnata Tahkoluodon kemikaalisataman kehittämiseen ja oikeamuotoiseen rikastekäsittelyyn..

Satamanjohtaja Jaakko Nirhamo kertoo pölyttömän järjestelmän toimivan jo moitteettomasti tarkoittaen ilmeisesti Tahkoluodon satamaa. Samaan aikaan uniluotolaiset kärsivät jatkuvasti Mäntyluodon rikastepölyistä. Sataman ympäristöluvassa on määrätty suojattu pölytön ratkaisu myös Mäntyluotoon. Tämän soisi olevan vaaditun mukainen: Tahkoluodossa kun järjestelmä toimii ainakin toistaiseksi heikosti.

Nirhamon kaipuu uudesta hiilivoimalasta lienee peräisin sataman hiipuvista tuotoista. Onhan hiili rikasteen ohella erinomainen tulonlähde satamatoiminnalle. Uusi hiilivoimala on kuitenkin mahdoton ratkaisu Porille niin kuin koko maalle. Vuonna 2007 Meri-Porin voimalaitos oli maamme kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Samaan aikaan Porin seutukunta on lupautunut vähentämään huomattavasti kasvihuonekaasujensa päästöjä. Yhtälö, jota kukaan ympäristöstään huolehtiva ei voi ratkaista. Mahdollinen voimalaitoshanke onkin valtuuston tehtävä aikanaan mahdottomaksi, jos lupa sellaiseen piittaamattomasti annettaisiin

Tuottavan sataman tulevaisuus perustuu ennen pitkään tehtävään osakeyhtiömalliin sekä Rauman ja Porin satamien yhdistämiseen. Jatkuva kissanhännänveto naapureiden välillä tarvitsee ainakin Porin päähän uutta neuvotteluvoimaa. Tähän tulevat vaalit antavat hyvät mahdollisuudet.