Satamasyndrooma

Kesäkuu 5th, 2009

Porin ja Rauman satamat jatkavat keskinäistä kilpailuaan toki käyttämättä kyseistä sanaa. Rauma sai hiljan ympäristöluvan, joka oikeuttaa mm. tuhoamaan Petäjäksen ikiaikaisia kallioita. Satamaa havitellaan laajennettavaksi samaan aikaan kun pitäisi hakea yhteistyötä naapurikaupungin kanssa.

Rauman satama on elänyt pitkälle paperi- ja selluloosatuotteiden viennillä ja tuonnilla sekä niiden valmistukseen tarvittavilla raaka-aineilla. Nämä tuotteet olivat tonneina mitattuina vuonna 2008 viennin yli 80 % (sellu, paperi ja kartonki) ja tuonnin (raakapuu ja kaoliini) osuus yli 77 % koko sataman ulkomaan liikenteestä. Nyt alan teollisuus on siirtymässä entistä enemmän ulkomaille, sanomalehtipaperin käyttö on hiipumassa ja uudet mahdolliset innovaatiot keskittynevät polttoaineiden ja saasteettoman energian valmistukseen. Molemmat koituisivat vuosikausiksi vain kotimaiseen käyttöön. Onkin hyvä syy kysyä tonnien vähetessä mihin sataman laajennusta tarvitaan. Kaiken päättömyyden lisäksi haaveillaan vielä meriväylän syventämisestä ”kun Mäntyluotoonkin tulee”.

Merenkulkuhallitus on todennut Mäntyluodon meriväylän syventämisen taloudellisesti oikeaksi ratkaisuksi. Lupahakupapereissa todetaan hankkeen hyödyntävän erikoisesti yhtä yritystä, Bolinden Oy:tä. Tätäkö varten ollaan veronmaksajien rahaa käyttämässä yli 20 miljoonaa euroa? Samalla satamaan rakennetaan lisätilaa, jota jo nyt on yllin kyllin.

Koko satama-alueen ruoppauksesta päästäisiin siirtämällä rikasteen purku Tahkoluotoon, jonne on jo valmis syväväylä. Hilskan saaren sillan vahvistustyö olisi kustannuksiltaan toki miljoonia halvempi kuin syvennetty väylä ja turha lisärakentaminen satama-alueelle.

Jos on Rauman satama paperijaloillaan heikoilla lähitulevaisuudessa, niin Pori porskuttaa Mäntyluodon rikasteella ja Tahkoluodon kivihiilellä. Kivihiilen massiivinen tuonti antaa satamalle tuloja; veronmaksajan lompakolla käydään, kunhan kivihiili aikanaan käytetään energian valmistukseen. Fossiilisesta raaka-aineesta tuotetulla energialla on hinnassa mukana päästöstä johtuvat kustannukset. Lähivuosina tuotteelle vielä langetetaan vero juuri sen saastuttavan ominaisuuden vuoksi.

Satamaoperaattori Stevedoring on voimakkaasti vähentämässä työväkeään tällä kertaa Raumalla. Eikö nyt viimeistään ole hyvä syy aloittaa yhteistyö Rauman ja Porin satamien kanssa? Homma hoituu vaikkapa perustettavan osakeyhtiön avulla…

Merituulipuisto, muutos nyt!

Maaliskuu 15th, 2009

 SK (12.3.) raportoi Porin ympäristölautakunnassa esillä olleesta Suomen Hyötytuuli Oy:n hankkeesta rakentaa ensimmäinen mereen pystytettävä tuulivoimala Tahkoluodon edustalle. Artikkelista saattoi saada käsityksen, että lautakunta olisi vastaan tuulivoimalan rakennuspäätöstä. Tarkkaavainen lukija ymmärsi varmasti, että kyseessä oli lausunto Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle. Onkin luonnollista, että lähistöllä pesivän linnuston takia on syytä aloittaa voimalan mahdollinen vaikutus lintukantaan.

 Varsinainen huoli merituulipuistoon kohdistuu kohteen monivuotiseen vitkutteluun ja ilmeiseen (?) haluttomuuteen aloittaa rakentaminen. Tämä asia nousi esiin myös lautakunnan kokouksessa. Asiasta on puhuttu pitkään ja rakentamisen piti alkaa jo viime vuonna. Nyt hankkeen viivästyessä valtion investointiavustukset ja työllistämisrahat uhkaavat mennä muihin tuulipuistoihin.

 

Suunnitteilla on tällä hetkellä maassamme useita merituulipuistoja. Viime kuussa aloitti PVO-Innepower Oy:n 10 voimalan merituulipuisto Kemin Ajoksessa; suunnittelussa on mahdollisesti 40 lisää. Samaisella yrityksellä on hanke Kristiinankaupungin ja Närpiön merituulipuistoon noin 80 voimalaa. Pohjolan Voima Oy:llä on ainakin kaksi projektia: Kokkolaan noin 70 ja Oulu-Haukiputaalle 162 voimalaa. Korsnäsiin ja Iin -Haukiputaan alueelle WPD Finland Oy:llä puolestaan kaavailee yhteensä 60–280 tuulivoimalaa. Todettakoon vielä, että oheisista kohteista rakentamisen on suunniteltu alkavan vuosina 2010–2012 kohteissa, jotka sisältäisivät kaikkiaan yli 350 voimalaa.

 

Nyt voitaneen vaatia Suomen Hyötytuuli Oy:ltä nopeaa toimintaa Tahkoluodon edustan ensimmäisen tuulivoimalan pystyttämisestä alueelle tulevaan merituulipuistoon vähentämään omalta osaltaan hiilidioksidipäästöjä ja lisäämään paikkakunnan työllisyyttä ennen kuin valtiovallan myöntämät lisämäärärahat valuvat muille paikkakunnille.

 

Tapio Meri

Porin ympäristölautakunnan pj

 

 

Satamat yhteen!

Helmikuu 1st, 2009

 

 

 Tekniikka & Talous-lehti (23.1.) raportoi satamien pudotuspelin kiihtyvän Suomessa. Samaisessa artikkelissa oli myös haastateltu Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamoa. Hänen näkemyksensä mukaan satamia tulee yhdistää nopeasti ja sen hän tekisi aluksi Turun ja Naantalin sekä Kotkan ja Haminan satamille. Hän myös joutui myöntämään keskustelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä todeten kuitenkin että ”satamien roolit ovat siksi erilaiset, että erillään olo on parempi vaihtoehto”. Tässä taas kerran törmäämme NIMBY ilmiöön (”ei minun takapihalleni”). Uskon kuitenkin satamien tehtävänä pääasiassa olevan laivaliikenteen avulla tapahtuva tuonti ja vienti sijaintipaikasta riippumatta.

 

Synkkenevien talousnäkymien edessä valtiovallalta odotetaan käsittämättömiä satsauksia: molemmat satamat kun haaveilevat 12 metrin syväväylien rakentamisesta. Porin Tahkoluotoon on jo 15 metrin väylä, siirrettäköön rikasteen purku sinne, jolloin väylän syventäminen Mäntyluodon vähenevän liikenteen takia on turha ja kallis investointi.

 

Raumalla koko sataman olemassaolo on yhden tukijalan varassa. Uhkana onkin nykytrendin mukainen paperi- ja selluteollisuuden alasajo. Tällöin paperi- ja selluteollisuuden viennin ja puutavaran tuonnin myötä Rauma kutistuu kääpiösatamaksi, joka samalla voisi myös unohtaa lähes suuruudenhullut laajennushankkeensa.

 

Vuosi on vaihtunut ja niin myös molempien kaupunkien valtuustoissa on paljolti uusia voimia, jotka voivat aloittaa uudet neuvottelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä. Tulevana keväänä valmistuu Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen selvitystyö ”Satamien aluetaloudelliset vaikutukset” juuri Rauman ja Porin satamien välillä. Jo tässä vaiheessa on syytä muistuttaa päättäjille selvitystyön oletusten perustuvan vuoden 2007 tuloksiin. Realismi on jotakin muuta, se on jo nyt nähtävissämme.