” Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys”
Osoittaakseni Ivan Turgenjevin kertoman vääräksi matkustin Ahvenanmaalle.
1.5.05 Vappu!
Runsas kaksi tuntia saaristolautalla matkalla Korppoosta
Kökariin. Meri on kuin sileää sinistä nahkaa ja mieleen muistuu ote Arvo Turtiaisen runosta:
”…siinä se on:
taivaan sini meren sinessä,
meren sini taivaalla…”.
Ennätän parin tunnin laivamatkalla miettiä menneitä vappuja ja muistan yllättävän monena kertana viettäneeni sen riemukkaaana juuri lintujen parissa. Alankin jo olla varma Turgenjevin säkeiden olevan väärässä. Mutta hän ei lienekään pyöräillyt viikkoa Ahvenanmaan saarissa.
Polkupyörämatka pitkin Kökarin kapeaa päätietä on kuin palaisi ajassa sata vuotta taaksepäin. Idyllinen kylänäkymä leviää jo toisen mäenkumpareen jälkeen. Harmaita vanhoja rakennuksia, kaatuneita risuaitoja, muutama uudempi rakennus, ja pellot! Pellot ovat täynnä rastaiden kohisivia parvia: on kuin koko muuttava rastaskantamme olisi lepäilemässä saarella.
Poljen saaren toiselle puolelle läpi hiljaisen maiseman. Tiellä lennähtelee edessäni harjalintu, käyränokkainen kirjavasiipi, pään töyhtö kuin intiaanipäällikön sulkahattu. Ilta on tyyni; mustarastaat täyttävät huiluillaan ilman, jostakin mereltä säestyksenä kuuluu haahkan huuto.
2.5 Kökar-Föglö
Aamupäivä kuluu saarta ympäri ajellen. Lautta lähtee kello 15.00. Ennätän polkea saaren pikkuteitä kymmeniä kilometrejä ja ihmettelen intoani ja voimakkaita tunteita nähdessäni pikkulokkiparven. Ei siis mikään erikoinen laji, mutta liekö intoa lisännyt lajin ensi tapaamiseni Ahvenanmaalla. Tämä kerta kun on kuudennen perättäisen vuoden keväinen viikko pyörän selässä
näillä saarilla.
Väistämättä muistuu mieleen muutaman vuoden takainen pulun etsintä Maarianhaminassa. Pyöräilyyn ja lintujen katselemiseen liittyvä ylimäärinen lataus syntyy, kun yrittää nähdä mahdollisimman monta eri lajia. Enhän minä pulua löytänyt, mutta kahvilassa oli vaikea pidättää nauruani, kun ajattelin kuusikymppistä äijänretaletta ajamassa ympäri kaupunkia vain nähdäkseen pulun!
Saavun Föglön saareen Överön laituriin, josta parikymmentä kilometriä yöpymispaikkaa Degerbyhyn. Enighetenin emäntä on lämmittänyt huoneen ja saunan: aamupala on valmiina huoneen jääkaapissa.
3.5 Föglö-Kumlinge-Brändö
Ihmettelemässä Enighetenin majoitustiloissa, mitä tehdä. Sadevaatteita on mukana aivan liian vähän, ja yläkerrasta kastellaan hartaasti koko saarta. Mietin jo lyhyempää reittiä pääsaaren kautta lautalle, mutta järki tai järjettömyys voittaa ja poljen sateessa likomärkänä takaisin Överöhön. Sieltä säälivien katseiden saattelemana lautalla Kumlingeniin Snäckön laituriin ja polkupyörämatka jatkuu Kumlingenin läpipyöräilyllä.
Ja matka jatkuu. Syön päivän lämpimän aterian lautalla, ja Brändön
Torsholmasta ei olekaan enää kuin kymmenisen kilometriä Gladlaxenin majoitukseen. Täälläkin iki-ihana emäntä on lämmittänyt saunan. Vaihdamme kuulumiset ja saunan jälkeen punaviini tuntuu muuttuvan nektariksi…
4.5. Brändö-Kumlingen
Aamulla ajo Brändön jumalallisen kaunista tietä Åvaan, josta haen
matkaseuraa. Poljemme uudelleen Brändön läpi ja jatkamme lautalla
Kumlingeniin yöpymään. Hienoja lintulajeja näkyy vähän väliä: harmaapäätikka uikuttaa kutsuakseen vastakkaisen sukupuolen suvunjatkamiseen, pähkinähakki lentää räpistää huonolla lentotaidollaan, ensimmäiset räystäspääskyt ilmestyvät taivaan sinestä. Illalla lämpiää sauna, ja matkaseuran tuomat ruokaherkut maistuvat!
5.5. Kumlingen
Ajelemme saarta ristiin rastiin. Käymme lentokentälläkin (siellä todella on lentokenttä!) katsomassa olisiko sielläkin siivekkäitä. Pieni merenlahti kuhisee kahlaajalintuja, ja uusia lajeja matkalle tulee monia, nyt niitä on 105. Emme myöskään unohda kulttuuria, vaan pistäydymme ihailemassa saaren hienoa kirkkoa, joka helatorstain kunniaksi(?) onkin suljettu. Etsimme vanhoja hautakiviä; taustalla soi pajulinnun hauras pilli: orastava kevät on käsin koskeltavissa.
6.5. Kumlingen- pääsaari-Vårdö
Lautta jyskyttää Kumlingenista kohti pääsaarta Långnäsiin. Matka on
uskomaton spektaakkeli merestä ylössyöksyvien tuhansien allien,
pilkkasiipien ja mustalintujen takia. Ne ovat tankkaamassa lähteäkseen Siperian tundrille pesimään. Istun laivan kannella ja pidän kiikaria silmilläni. Muuta ei tarvitse tehdä. Nyt laivan liike tuo eteeni jatkuvasti uusia parvia. Myös haahkoja on valtavia mustavalkokirjavia uroslintulauttoja; selvästi vähemmän on naaraita. Näytelmä jatkuu koko lauttamatkan ajan, ja vielä iltamyöhään silmissä vilisee tuo kevään ihme.
Ajamme Långnäsistä sisäsaarelle päin tarkoituksenamme kiertää koko Lumparnin lahti, ja niin teemmekin. Yöpyminen Vårdön Bomans Gästhusissa illanviettoineen on jo vuosia sitten todistanut minulle isäntäväen ystävällisyyden.
7.5 Vårdö- Brändö-Osnäs
Lauttamatka suoraan Brändön vanhaan laituriin, ja siitä taas kerran pyörällä tuon kauniin saaren toiseen päähään .Viimeisellä lauttamatkalla on helppo todeta Turgenjevin olevan väärässä. Onni onkin pyöräily, linnut, luonto, hyvä seura. Se kestää ,ei silmänräpäystä, vaan koko ihmiselon.