Jos haluat lukea aikajärjestyksessä aloita 06.02.06
24.11. to Bicheno
Aamulla lähtö St, Helensistä kello 08.00. Vielä aamuhiljaisen tien kulkijan huumaa jättiläissaniaiset, metsälintujen kirjavat huudot ovat täynnä niiden höyhenten väriä purppuraa, indigonsinistä, hopeaa, kultaa; eräs laulaa kuin tina pudotessaan sulana lumeen, toinen viheltää alkutahdit Beethovenin kohtalosinfoniasta. Metsä on täynnä vereen tunkeutuvaa linnunlaulua, Jossakin narisee sammakko kuin vanha seinäkelloa vedettäisiin. Taivaalla kuljeksii levottomia pikkupilviä, meri on tyynni laulaen ikuista säveltään valkoisen hiekan kulkiessa mereen, takaisin, mereen, takaisin,
Ohitan Scamanderin pikkukaupungin ja päätän jättää vuoristotaipaleen St, Maryyn tekemättä ja poljen jo hieman nousseen tuulen auttaessa Tasmanian Highway A4:ää pitkin jumalallisen kaunista lähes meren syleilemää tietä Bichenoon.
Pienen ylämäen takana aukeaa henkeäsalpaava näky: satoja, tuhansia vastakerittyjä lampaita näykkimässä vihreää nurmea yllään sinitaivas ja valkoiset pilvilampaat. Otan pari kuvaa ja matkan varrella joudun hämmästelemään taas kerran hohtavia hiekkarantoja.
Pysähdyn vielä “villieläinpuistoon”, joka herättää enemmän pahaa oloa kuin ihailua katsella eläinelämää läheltä. Varsinkin uljaan kotkaparin häkin edessä ollut kyltti ja ylistyslaulu ilmojen kuninkaasta on irvikuva lintujen siipisulkien ollessa leikattuna ja lintujen hyppimässä ruohikolla. Jotenkin minun oli helpompi hyväksyä aitauksessa makaavat lukuisat tiikerikäärmeet. Metrin, puolentoista mittaisina ja lähes miehen ranteen vahvuisina aavistin niiden jopa olevan tyytyväisiä leppoisaan oleskeluunsa. Olihan ruuan saanti helppoa ja rakastelupartnerikaan ei kiviaidan yli pakoon pääse.
25.11. pe Bicheno
Tämän 700 asukkaan pikkukaupungin kuuluisin henkilö lienee ollut ,ei kaupungin nimeen vaikuttanut entinen siirtomaasihteeri, vaan aborginaali nainen nimeltään Waubadebar. Tämä hylkeenpyytäjien orja pakotettiin hakemaan uimalla kaksi haaksirikkoista kilometrin päästä rannikolta. Hänen mukaansa onkin nimetty kaupungin suurin lahti.
Vielä eilen illalla oli kova hinku lähteä Coles Baylle, paikkaa kun pidetään yhtenä Tasmanian hienoimmista. Sään jumalat lähettivät riittävän selvät terveiset, ja jäin kiertelemään nyt todella tuulisia rantoja. Vesi olikin rantakiviin osuessaan pelkkää pärskettä ja vaahtoa.
Kaupungin edessä olevalla aaltojen kiillottamalla saarella oli lepäilemässä satoja mustahattuisia tiiroja. aaltojen keskeltä kuului niiden kirkuna kuin junankiskot olisivat kirskuneet. Kalliolla kökötti joukko pikkumerimetsoja pari isompaa serkkua seuranaan. Tiirojen joukosta erottui muutama liitäjien heimoon kuuluvia yksilöitä.. Saaren lintupaljous pelasti paljon nuhjuisen sään aiheuttamasta pikkudepressiosta.
Tunti vierähti myös netissä lukemassa Porin kaupunginhallituksen päätöksiä. Huomenna onkin harkittava kannattako Coles Baylle lähteä. Silti: mitäpä muuta?
26.11. la Bicheno
Ja aamulla paistaa aurinko! Parin tunnin ajo Freycinetin taivaalliseen luonnonpuistoon. Neljä vuorta jököttämässä ties kuinka monetta miljoonaa vuotta: the Hazards.
Päätin jo vuorella, etten yritä kuvailla maisemaa, riittää kun totean sen olevan majesteettinen jylhyydessään. Monista reiteistä valitsen neljän tunnin matkan Mt Amosille. Alku olikin helppoa, mutta puolimatkan jälkeen alkoivat jyrkät sileät kallio-osat, jotka vielä eilisen sateen jälkeen olivat petollisen liukkaat. Jossakin vaiheessa jo lähellä huippua oloni muuttuessa koko ajan epävarmemmaksi päätin syödä vähäiset evääni ja palata alas.
Samaan aikaan näin jonkun nousevan alempana samaa reittiä. Hobartista kotoisin oleva Tony rohkaisi jatkamaan ja yhdessä taivalsimme ja taiteilimme huipulle. Tony tarjosi voiton kunniaksi teen ja jo aikaisemmin jotenkin kaveriksi tuntuneen Tonyn kanssa ystävyytemme vahvistui. Huipulla hän ehdottikin tapaamista viikon kuluttua kotikaupunkinsa kupeella olevalla Mt Wellington vuorella.
Huipun näkymistä voi sanoa fraasit ”henkeäsalpaava” ja ”uskomaton”. Varsinkin maisema Wineglass Baylle liittyi siihen muistikuvien sarjaan, jossa on elämäni polun sinisiä hetkiä.
Illalla vaatteiden vaihto ja sopalle keskustaan. Ikävä vaan että Bichenoon tuotiin taivaan täydeltä nestettä, jota myös yöpaikkaan toin sekä vaatteissa että kengissä. Huomenna olisi tarkoitus ajaa Swanseaan, mutta säätiedotus on luvannut lisää sadetta ja vastatuulta 25 m/sek. Vamos a ver…