Jos haluat lukea aikajärjestyksessä aloita 06.02
6.12.ti Bruny Island
Kotimaassa vietetään itsenäisyyspäivää. Täällä ihmetellään sängynpeittojen kokoa ja kenttävuoteen kokoamista. Niin tultiin tänne eli vuokrattiin kentältä auto (joka on tarpeettoman suuri), käytiin matkalla sekä marketissa että pullokaupassa täällä kun alkoholia ei myydä kuin suomalaisen Alkon mukaisesti erikoiskaupoissa.
Nyt kummasteltu vielä tätä Dennis Pointin sijaintia, aamukahvin valmistuksen mahdollisuutta sekä silitelty talon kahta persialaisrotuista kissaa ja 16-vuotista koiraa.
Käytiin saaren eteläkärjessä. Bruny Island jakaantuu selvästi kahteen osaan, joita yhdistää kapea kilometrinen kannas. Sen keskiosassa on saaren korkein kohta Highest Hummock Lookout.
Nyt illalla sataa harmaasti, luen tuliaisina saamaani Hesaria ensimmäistä kertaa neljään viikkoon, suunnitellaan huomista retkeä ja vaihdetaan kuulumisia puolin jos toisinkin..
7.12. ke Bruny Island
Talon B & B järjestelmän tarjoaman aamupalan jälkeen takaisin saaren eteläpäähän. . Juuri tämän etelämmäksi ei Tasmaniassa pääsekään. Marssittiin esitteen lupaamaa seitsemän tunnin retkeä runsas viisi tuntia. Polku kiersi saaren kärkeä lintujen puuttuessa lähes kokonaan: saniaisia olikin sitä enemmän. Voimakas raekuuro pyyhkäisi ylitsemme ukkosen jyristäessä vaunujaan pilviverhon takaa. Hetkessä kaikki oli märkää niin luonto kuin siellä kesäshortseissa rämpineet retkeilijät.Tämäkin sade loppui, ja ruokaa valmistamatta siirryttiin suoraan iltapunaviinin seuraan. Märät vaatteet roikkuvat alakuloisina seinien koristeena. Minnehän tossut panisi?
8.12 to Aamulla ajo South Bruny national parkin Fluted Capeen eli hienoa retkipolkua pitkin kuljettiin kevein askelin niemenkärkeen natustelemaan eväitä ja keräämään voimia kavuta 274 metrisen jyrkän nousun mäen tai meidän mielestämme vuoren huipulle.
Kulku hengästytti eikä ainoastaan kaltevuutensa takia. Suoraan parisataa metriä mereen putoavat vuorenseinämät melkein salpasivat hengen ja joku maaginen voima pakotti kulkemaan polun metsänpuoleista laitaa…Ihailtiin komeaa mustaa papukaijaa kuolleen eukalyptuspuun oksalla ja alas tultaessa metsän pienellä ruohoisella niityllä ruokailevaa. wallabiryhmää.
Joukossa pomppi yksi puhdas albiino kuin suuri sirkuspelle valkoisissa vaatteissaan. Tapaamamme henkilö kertoi alueella olevan niitä olevan enemmänkin. Olisivat varmasti helppoa saalista olemattoman suojavärinsä puolesta, mutta luontaiset viholliset puuttuvat. Illalla salaatin vääntöä ja grillausta papukaijojen kirkunoita kuunnellen.
9.12 pe
Tasman Peninsula Aamulla lähtö Brunylta kiertotietä pitkin puolipäivän lautalle, jolla mantereelle. Kingstonissa punkkukaupaan ja ruokaakin ostettiin. Liian iso auto minulle kulkuneuvoksi, mutta kanssamatkustajat tietävät paremmin, miten minun pitää ajaa. Muista, että liikenne on vasemmanpuoleista äläkä aja niin lähellä reunaa, älä aja niin lujaa, varo tuota vastaantulijaa! Autonohjaamo ei olekaan ratin välittömässä läheisyydessä vaan milloin kuljettajan vasemmalla puolella, milloin turvallisuus taataan takapenkin ohjeiden mukaan. Eräänlainen amusing race suomalaisittain on käynnissä. Onnistumme kuitenkin pääsemään Hobartin keskustaan ehjin pellein.Ruokailu kreikkalaisessa ravintolassa tai paremminkin se annos oli minulle alkupalan tapainen eli pari heinää ja juustopala.
Ruokailun jälkeen lähdettiin etsimään lentokentälle johtavaa tietä ja sieltä hakemaan lisää porukkaa. Kuljettaja vaihtuu yön pimeydessä ja minä takapenkille tuijottamaan autovalojen valaisemaa maisemaa. Yöpaikalle lähelle Port Arthuria saavutaan puoliyön aikaan: nautitaan iltapala ja nuorenparin vuosijuhlan kunniaksi kevyt lasillinen kuohuviiniä.
10.12 la Tasman Peninsula
Porukka aamulla Hobartin markkinoille, minä kävelemään rantaan odottaen sitä jotakin.
Iltapäivällä kierros Port Arthurin entisessä vankisiirtolassa. Synkeän tarinan alku oli rikosten määrän lisääntyminen Englannissa 1700-luvun lopussa käynnistyneen teollistumisen myötä. Jospa nuo hiekkakiviset seinät osaisivat kertoa, tai olisinko sittenkään valmis kuuntelemaan 23 tunnin ehdottomasta hiljaisuudesta tulevia mielipiteitä, jotka ruoskien ja puolikidutusten avulla muokattiin vartijoiden mieleisiksi. Ja nuo pienimmät sellit 1,2 x 1,8 metriä jalka- ja käsirautoihin kytketty lähes tyhjä vaate, sisällä kuivunut, katkeroitunut rikollinen, kuitenkin kerran ihminen, jota nyt kohdellaan huonommin kuin viheliäisintä eläintä. Illalla vielä oppaan vetämällä aavekierroksella kuun jo kurkkiessa raunioiden takaa kuulemassa synkeitä tarinoita ruumiinavauksista ja kirkonraunioilla välähtävistä varjoista.
11.12 su Tasman Peninsula
Aamujuoksulla suoraan autoon ja kiireisesti katsomaan paikalliseen eläinten suojakotiin pienen koiran kokoisen Tasmanian paholaisen ruokailutapoja. Tämän ainoan lihaa syövän suuremman pussieläimen hurja nimi on peräisin ensimmäisten siirtolaisten kuultua huutoja, murinaa ja kirskauksia yön pimeydestä. Mikään eläin ei voisi pitää moista meteliä, sen täytyy siis olla paholainen. Nyt tämäkin kotoperäinen eläin on vakavasti uhattuna. Jokin uusi syövän typpinen sairaus on iskenyt tähän sympaattiseen pikkueläimeen ja kanta on jo itärannikolla puolittunut entisestään. Tiedemiehet eivät ole toistaiseksi löytäneet syytä eivätkä parannuskeinoa sairauteen. Koko Tasmaniaan onkin organisoitu järjestelmä rekisteröimään kaikki kuolleet tai sairaat Tasmanian paholaiset ja ilmoittamaan niistä viranomaisille.
Katseltiin hurjannäköisiä kalliokielekkeitä satojen metrien suoraselkäisinä rivistöinä, ihailtiin valkeaa kilomerejä jatkuvaa hiekkarantaa ja tutkittiin alueen mennyttä aikaa. Täällä Port Arthurin lähellä koiravartiot olivat aikanaan estämässä epätoivoisten vankien pakenemista synkistä tyrmistään. Illalla ajo Hobartiin jo tutuksi tulleeseen yöpaikkaan.