14.11.ma Exeter
Aamulla opettelemassa pyörällä ajoa ja Sannan lähdettyä ensimmäinen polkaisu kohti, niin kohti seikkailua. Ajo Tamar Islandin luonnonsuojelualueelle eli joen kaislikkojen keskelle rakennettuja polkuja pitkin kiikarin, kameran ja selkärepun kalvaessa hartioita.
Täältä pyöräily rauhaisaa tietää Rosencarsin kautta Exeteriin, jossa meilien luku ja nyt kirjoittamassa jo muutaman päivän vanhoja muistikuvia. Sade rapisee peltikattoon, yöpymispaikka eläkeläismiehen pitämä B & B paikka suttuisine huonekaluineen. Päivä ollut kaunis, suojakerros 15+ tuntuu riittävän. Huomenna tarkoitus polkea “up and down” tietä George towniin. Ulkona rähisee jokin sammakkolaji, kilpaääntely johtanee levottomaan yöuneen?
15.11 ti Georgetown
Kaunis, tuulinen aamu. Tuulen jumalat ovat suosiollisella päällä, antavat reippaan myötätuulen helpottaen mäkikiipeilyä. Miten erilainen onkaan tämänkin tien profiili kuin mitä matkalla Uniluoto-Porin keskusta voi kokea! Siellä suurin korkeusero taitaa olla rautatien alittaminen poliisilaitoksen kohdalla, täällä tuntuu tie johtavan parhaissa kohdissaan taivaaseen. Opin pian olemaan nauttimatta hurjista alamäistä tietäen niitä seuraavan ennen pitkään ylämäen tuskaiset metrit.
Pyöräni on pakattu väärin: en ymmärtänyt sitä vuokratessani vaatia myös etuhaarukkaan kiinnitettäviä reppuja; nyt koko kahdenkymmenen kilon tavarapaino on takapyörän tavaratelineellä ja etupää näin laskuissa vaarallisen kevyt. Nautintoa siis ei ole ei niin alas- eikä ylöspäinkään ajossa. Mutta nautinto löytyykin tienvierusmaisemista. Tasmanian parhaat viinitarhat osuvat mukavasti matkan varrelle.
Nyt Low headin Caravan Parkin kabinissa. Kaikki mukavuudet, siisti tupa. Kynsihyyppä kirkuu ja kuljettaa kolmea poikasta asuntovaunujen välissä.
Matkalla pysähdyin Batman bridgen luona, silta, joka tuntui putoavan valtavien eukalyptuspuukuormien kulkiessa jättirekkojen mukana ja autojen vauhti vähintään sata kilometriä tunnissa näiden hirviöiden ajaessa kilpaa keskinäisen välimatkan ollessa vain muutamia metrejä. Sillalta vielä George towniin 25 kilometriä mäkiä ylös ja alas. Kaupunki on oikeastaan kyläpahanen suuren alumiinitehtaan pitäessä kaupunkia hengissä. Mitenkä lienee energian saanti eräänä päivänä: alumiinin valmistus syö maapallomme uusiutumattomia luonnonvaroja niin raaka-aineen kuin energian muodossa. Ja joskus tällaista on vakavalla mielellä (?) suunniteltu Tahkoluotoon! Nyt miettimässä mennäkö katsomaan pingviinien maihinnousua auringon laskiessa.
Huomenna odottaa Bridport 60 kilometrin päässä mäkisen taipaleen takana. Voi jalkaparkojani huomenna tähän aikaan (19.15)
16.11ke Bridport
Bridport on helteessä kuten jalkanikin. Pari mäkeä koetteli, toinen jopa pisti kysymään, miksi en tee tätä autolla. Vastaus tuli mäkeä laskiessa viinitarhojen vaaleassa vihreydessä.
On laskuvesi ja joki on kutistunut ojaksi. Meriharakat mellastavat kuin kotona toukokuussa, pitkäpyrstöiset käkimäiset linnut päästävät kiljaisujaan, jossakin piikkipensaikossa soitetaan huilua, aurinko kiertyy vasemmalle. Jo pyykkiä kuivatessani eilen asia tuli selväksi: ikkunan läpi paistava aurinko väisti taidokkaasti sängyn laidalle kuivumaan panemani vaatteet. Olin ottanut ennakon auringonkierrosta väärään suuntaan,
Tämä pikkukaupunki nukkuu paitsi linnut, linnut. muutama orkidea torkkuu illan lähetessä, kaupunki onkin tunnettu näistä ja monista muista kukkamaailman ylpeyksistä. Illalla vielä ensimmäinen lämmin ateria sunnuntain jälkeen.
17.11.to Bridport
Täällä vielä tänään ja huomenna. Hervoton kävely rantoja pitkin viisi tuntia yhteen menoon. Muutama uusi lintulaji, kunhan ne varmasti tunnistan. Päivän komea näky oli mustien suurpapukaijojen parvi. Keltaiset väriläikät linnuissa, kirkuva rähisevä parvi kiertää kaupunkia kuin hulttiojoukko.
Vertailen mustarastaan ja paikallisen papukaijan laulujen eroa. Mustarastas on tuotu aikanaan tänne Euroopasta lohduttamaan englantilaisten mieliä, papukaijat ovat olleet täällä aina. Mustarastas soittaa tuttua mollisointuista säveltään, on itse vaatimaton puvultaan, samoin vaimo kuin harmaanruskea hiiri. Papukaija räiskyy värejä, sen laulu on iloista äänekästä, riemuntäytteistä. Se etsii uusia nuotteja, matkii mitä tahansa, on oikea taikuri. Nämä kaksi lintua edustavat hyvin ihmisiä: me Pohjolan pimeydessä ja kylmyydessä eläneet vaatimattomat, itseensä käpertyneet, nämä täällä ulospäin suuntautuneita, aina kysymässä vointia, toivottamassa hyvää päivän jatkoa, hymyilevät, koskettavat. En väitä, että meidän pitäisi muuttua heidän kaltaisekseen tai että mustarastaan höyhenpuvun tulisi olla iloisempi, mutta jotakin papukaijakansan positiivisuudesta voisimme ottaa omaan elämäämme. Ehkäpä onnistumme?
Kumma kyllä, paikat ovat kunnossa. Huomenna tartun pyörään ja kierrän täällä. Lauantaina vuoristoajelua Scottsdaleen.
18.11 pe Bridport
Päivä oli mennä ketuille: ensin unohdin kameran, paluu yöpaikkaan ja matkaan uudelleen, ensimmäinen kuva ja akku näyttää tyhjää, takaisin akun vaihtoon, pyörä vaihtuu kävelyksi ja painun Bridportin puistoon elo mutkaisia, mäkisiä polkuja aavemaiset eukalyptuspuut polkujen varsilla. Saniaiset lienevät viimeisestä suuresta muutoksesta kun tätä kaikkea kerran järjesteltiin. Puiden rungot ovat kiertyneet täsmälleen eri suuntaan kuin Uniluodon lepät. On vaikea löytää suoraselkäistä puuta; ainakin oksisto mutkittelee lähes ympyröitä muodostaen.
Oudot kukat hehkuvat himmeinä varjoisessa metsässä. Muutama linnunääni, polun yli kiitävä kani ja jokin suurempi pinkaisee saniaispiiloonsa, Ihmisiä ei näy enkä niitä tänne kaipaakaan., olen tai tunnen olevani osa hiljaisuutta.
Paikallisen kirjaston avulias opas osoittaa oikean tien Internetiin kysyä yöpaikkaa St. Helensissä. Kännykkä ei toimi (tosin otin reppuun partakoneen sen ollessa samaa kokoa). Silläkään ei voinut soittaa, vaikka suostui surisemaan. Joku aina joskus kysyy mitä se ja se maksoi, B & B paikka minulle turhankin hieno 60 Australian dollaria, lasagne illalla 8, paikallista punaviiniä lasillinen täynnä 4, lounaskahvi ja uskomattoman hyvä panniini 9, vähän leipää ja juomaa + pari banaania 6, Internet puoli tuntia 2 paikallista rahaa. Kurssi on nyt aussitaala = 0,63 euroa eli siis esim. punkku 4 x 0,63 = 2,5 egeä.
.jpg)