Yhteysalus Wiggenin koneet alkoivat jokapäiväisen työnsä tuonakin aamuna. Oli 22. toukokuun päivä, ja edessä oli laivamatka Kustavin Osnäsistä Brändön Åvaan.
Seisoin kolmen viikon jälkeen taas kannella tuijottamassa muutosta vesilintujen määrässä: pilkkasiivet olivat lisääntyneet samoin mustalinnut, allit olivat puolestaan kadonneet lähes tyystin Siperian tundralle. Merikihu näytti asettuneen jo reviirilleen, samoin karin rantavesissä sukeltelevat riskilät.
Tarkoituksenani oli pyöräillä Ahvenanmaan saaristossa samalla lintuja katsellen. Helatorstain läheisyys aiheutti muutaman puhelinsoiton ennen kuin yöpaikka selviää ja tietenkin jälleen Kumlingenissa.
Sää on niin kuin se on ollut jo pitempään ja ensi tuntuma Brändön rantapuihin antaa aavistuksen monien hyönteissyöjälintujen vielä olevan vähissä, Satakieli tietenkin toivottaa tervetulleeksi jo ensi polkaisujen aikana, metsäkirviset ja pajulinnut kirjosiepon kera ovat kuuluvimmin äänessä.
Monet käyntini näillä saarilla ovat vieneet minut johonkin Ahvenanmaan kauniista kirkoista. Vanhat kirkot ovat monesti sisätiloiltaan aivan uskomattoman rikkaita seinä- ja kattomaalauksineen, vanhoine tauluineen ja penkkiriveineen. Yksi tunnetuimmista on Kumlinge-saarella oleva Pyhän Annan kirkko.
Historia mainitsee kirkon olemassaolon jo 1400-luvulta. Se on kokenut monet muutokset taistellessaan aikaa ja eri uskontosuuntia vastaan. Ulkonäkökään ei ole alkuperäinen, mutta sellaisenaan varmasti maakunnan komeimpia kivikirkkoja. Sisäseinät ja katto ovat täynnä maalauksia, joiden arvellaan syntyneen opettamaan rahvaalle raamatun tapahtumia; toinen koulukunta arvelee maalausten olevan vain yksinkertaisesti lahja Jumalalle. Ympäri kupolia ja seiniä kiertävät kalkkimaalaukset ovat lähes kaikki alkuperäisiä ja maalattu noin vuonna 1500. Isovihan aikana venäläisten pitivät kirkkoa majatalona ja maalaukset peitettiin kalkkirappauksella. Rappausta myöhemmin poistettaessa todettiin maalausten olevan lähes entisessä kunnossaan.
Kirkon muita erikoisuuksia ovat 1200-luvun puolesta välistä oleva veistetty alttarikaappi, jonka syvennyksissä on kuvattu Jeesuksen syntymää. Keskellä alttaritaulua on myöhäisemmältä ajalta peräisin oleva puuveistos, jossa on madonna lapsineen.
Kirkon muita ainutlaatuisuuksia ovat 1200- luvulta oleva puuveistos ristiinnaulitunkuva niin sanottu riemukrusifiksi 1300-luvulta ja tauluryhmä, joka aikaisemmin oli sittemmin puretun parven aitauksena.
Kirkossa oli käyntini aikana päiväkerhon lapsia kuuntelemassa kirkon historiaa ja samalla jumalan sanaa. Minulle tuo hetki oli rauhallinen pysähdys historian sisään erilaisten siivellisten suojelemana kuin mitä ulkopuolen kymmenet linnut tarjosivat.
Kylmän kevätsään jatkuessa linnut lauloivat vaikkakin moniäänisesti niin kuitenkin melko vaimeasti. Osalla oli jo poikasten huoltokiireitä. Kottaraiset mökkini ympärillä ahersivat aamuvarhaisesta iltamyöhään. Pyöräillessä oli helppo havaita lokkien ja tiirojen hautovan pesissään pienillä kallioluodoilla. Myös silkkiuikkujen omalaatuinen yhdyskunta oli rakentamassa vielä osittain pesiään. Yhdessä lahdenpohjukassa laskin yli sata emolintuja kymmenine kelluvine pesineen.
Yksi lintulaji, joka on käyntivuosieni aikana lisääntynyt voimakkaasti, on mustakurkku-uikku. Yhdeksän vuotta sitten hihkuin ilosta lajin nähdessäni. Nyt se esiintyy monissa merenlahdissa. Ihmetellen, miten poikaset yleensä kuoriutuvat, niin märiltä pesät näyttivät emolinnun hautoessa.
Entä kasvillisuus? Haavat olivat vielä paljaita, koivussa pienemmät lehdet kuin mantereella. Tienvarsilla kukki jo hämmästyksekseni muutama ahomansikka, yleisempänä kuitenkin kevätesikko nuokkumassa vihreässä ruohikossa Monin paikoin metsissä rehotti valkovuokkomeri ja lähes yhtä valkoisena ketunleipämatto. Myös ensimmäiset kämmekät olivat kukassa.
Matkani jatkui Kumlingenin kautta pääsaarelle, jossa Lumparnin ympäriajon aikana vastatuuleen puskiessani kävi mielessä karmea ajatus: olenko jo liian vanha tähän? Saavuttuani Longnäsistä Vårdön Bomans Gästhemin ystävällisen isäntäväen luokse tajusin kuitenkin tulevani ensi keväänä uudelleen.
