Pari vuotta sitten innostuin pyöräilemään yöaikaan Mäntyluodosta Raumalle Preiviikin, Makholman, Viasveden, Luvian ja Kuivalahden kautta. Tänä vuonna matka osui täsmälleen samaan aikaan kuin viime vuodesta. Keskiyöllä Uniluodosta käynnistyneen matkan tarkoituksena oli nauttia kesäisestä hiljaisuudesta rantatietä pyöräillen ja kuunnella öisiä linnunlauluja.
Voimakkaimmin olivat äänessä sadat punarinnat ja laulu- sekä punakylkirastaat. ”Varsinaisia” yölaulajia olivat viita- ja luhtakerttunen, satakieli ja pari kehrääjää. Mutta lintujen lisäksi kesäyö tarjoaa uskomattoman paljon muuta nähtävää ja kuultavaa. Matka, jota voin suositella kenelle tahansa.
Raumalla joutuu odottelemaan muutamia tunteja, mutta odotus palkitaan kun astuu vesibussiin ja matkaa Kylmäpihlajan saarelle, jossa hieno hotellihuone majakassa tarjoaa taas aivan erilaiset puitteet meren kimalluksessa. Saaren länsipuolen avokallioita hallitsee lapintiirojen hurja joukko. Pienikin kulku niiden pesimäalueen lähellä saa yli sata siipiparia nousemaan ilmaan ja hyökkäävä äänekäs joukko pakottaa nopeasti perääntymään.
Saarta koristaa yli sataviisikymmentä eri kasvilajia, joista tutuimpina kissankello, eri hanhikkilajit ja ruoholaukka. Myöhemmin syksyllä tyrnipensaat hehkuvat oranssina. Kallioperän suonigneissiesiintymät ovat paikoitellen selvästi näkyvissä ja hämmästyttävät kävijää.
Seuraavana päivänä paluumatka sujui samaa tietä mukavan myötätuulen saattelemana. Matkaa koko reitille kertyi 185 kilometriä. Aikaa on turha mitata: kesäyö pysäyttää kuuntelemaan ja katsomaan. Miksi termospullokahvi kello 04.00 Vuojoen kartanon sillalla maistuu niin merkillisen hyvältä? Otapa selvää ja käy testaamassa!
.