Loppukesän herkullisimpia hetkiä luonnonystävälle lintujen syystouhujen ohella ovat perhosten kiireiset valmistautumiset ennen talvehtimispaikan löytämistä, paluuyritystä etelään tai niin kuin useimmilla hyönteisillä on edessä lehahtaminen tuonen virran yli. Perhosista useat lajit ovat tulleet muista maista ja palaavat takaisin ketkä ehtivät. Monelle tuttu kaaliperhonen on yksi lähtijöistä. Useimmat meillä nähtävistä valkoisista perhosista eivät olekaan kaaliperhosia, vaan useimmiten on kysymyksessä lanttuperhonen.
![]()
nokkosperhonen amiraali lepäämässä
Yksi komea vaeltajaperhonen on amiraali. Tätä lajia oli elokuun Yyterin kuumalla hietikolla kymmeniä vetämässä henkeä, lepäämässä ennen matkan jatkumista. Samoin liikkeellä oli runsaasti nokkosperhosia. Neitoperhon puolestaan saattoi tavata kasviston keskeltä tankkausta tekemässä.
Minulle neitoperho on kesän kaunotar isokokoisten päiväperhosten joukossa. Siniset isot ”silmät” antavat lisäpotkua perhosen kauneudelle. Jo neitoperhosen latinankielisessä nimessä on jotakin sykähdyttävää: Inachis io. Onkin oikein että tämä pehmeillä samettisiivillä matkaava kukankiertäjä on ainoa sukunsa edustaja. Mitä lienee Carolus Linnaeus (aateloitu myöhemmin meille kaikille tutuksi Carl von Linnéksi) ajatellut liittämällä juuri neitoperhosen nimeen io, yhden Jupiterin kuista. Ymmärrettävänä syynä lienee ollut perhoseen rakastuminen: io kun on kreikkalaisessa mytologiassa yksi Zeuksen rakastetuista.Ensimmäiset talvehtineet neitoperhoset voi nähdä jo maalis- huhtikuussa, jolloin ne mielellään ruokailevat kukkivien pajukkojen seassa. Kesän edistyessä kaunottaren tapaa varmemmin runsaskukintoisilla niityillä. Laji on asettunut vasta 1970-luvulla pysyvästi Manner-Suomeen.
Suurikokoisten päiväperhostemme joukossa kukkaniityillä kiertelee pienten, juuri kokonsa puolesta vähemmän huomiota herättävä pikkuperhosten kirjava joukko. Lajituntemus näiden joukossa vaatii jo perusteellisempaa tutustumista perhosten tuntomerkkeihin. Näin lintujen harrastajalle ne ovat kuitenkin tuntemattominakin kuin pieniä silkkisiä koruja, jotka siroudellaan ja värikkyydellään pysäyttävät ihailemaan lentävien hyönteisten kauneimpia edustajia.
Kauneus on katsojan silmissä kun ihaillaan perhosten toukkavaihetta. Ennen lopullista loistoaan perhoset koteloituvat ja tietyn ajan kuluttua kotelosta astuu esiin perhonen. Monet eivät pidä toukkavaiheen “madoista”, mutta kuvan matarakiitäjän toukasta muodostuu yksi kiitäjäperhostemme kaunottarista.