Arkisto: syyskuu 2006

Kohtaamisia 2

keskiviikkona 27. syyskuuta 2006

Loppukesän herkullisimpia hetkiä luonnonystävälle lintujen syystouhujen ohella ovat perhosten kiireiset valmistautumiset ennen talvehtimispaikan löytämistä, paluuyritystä etelään tai niin kuin useimmilla hyönteisillä on edessä lehahtaminen tuonen virran yli. Perhosista useat lajit ovat tulleet muista maista ja palaavat takaisin ketkä ehtivät. Monelle tuttu kaaliperhonen on yksi lähtijöistä. Useimmat meillä nähtävistä valkoisista perhosista eivät olekaan kaaliperhosia, vaan useimmiten on kysymyksessä lanttuperhonen.

nokkosperhonen amiraali lepäämässä
nokkosperhonen amiraali lepäämässä

Yksi komea vaeltajaperhonen on amiraali. Tätä lajia oli elokuun Yyterin kuumalla hietikolla kymmeniä vetämässä henkeä, lepäämässä ennen matkan jatkumista. Samoin liikkeellä oli runsaasti nokkosperhosia. Neitoperhon puolestaan saattoi tavata kasviston keskeltä tankkausta tekemässä.

neitoperho
neitoperho

Minulle neitoperho on kesän kaunotar isokokoisten päiväperhosten joukossa. Siniset isot ”silmät” antavat lisäpotkua perhosen kauneudelle. Jo neitoperhosen latinankielisessä nimessä on jotakin sykähdyttävää: Inachis io. Onkin oikein että tämä pehmeillä samettisiivillä matkaava kukankiertäjä on ainoa sukunsa edustaja. Mitä lienee Carolus Linnaeus (aateloitu myöhemmin meille kaikille tutuksi Carl von Linnéksi) ajatellut liittämällä juuri neitoperhosen nimeen io, yhden Jupiterin kuista. Ymmärrettävänä syynä lienee ollut perhoseen rakastuminen: io kun on kreikkalaisessa mytologiassa yksi Zeuksen rakastetuista.Ensimmäiset talvehtineet neitoperhoset voi nähdä jo maalis- huhtikuussa, jolloin ne mielellään ruokailevat kukkivien pajukkojen seassa. Kesän edistyessä kaunottaren tapaa varmemmin runsaskukintoisilla niityillä. Laji on asettunut vasta 1970-luvulla pysyvästi Manner-Suomeen.

pikkukultasiipi?
pikkukultasiipi?

Suurikokoisten päiväperhostemme joukossa kukkaniityillä kiertelee pienten, juuri kokonsa puolesta vähemmän huomiota herättävä pikkuperhosten kirjava joukko. Lajituntemus näiden joukossa vaatii jo perusteellisempaa tutustumista perhosten tuntomerkkeihin. Näin lintujen harrastajalle ne ovat kuitenkin tuntemattominakin kuin pieniä silkkisiä koruja, jotka siroudellaan ja värikkyydellään pysäyttävät ihailemaan lentävien hyönteisten kauneimpia edustajia.

matarakiitäjä nuorena
horsmakiitäjä nuorena

Kauneus on katsojan silmissä kun ihaillaan perhosten toukkavaihetta. Ennen lopullista loistoaan perhoset koteloituvat ja tietyn ajan kuluttua kotelosta astuu esiin perhonen. Monet eivät pidä toukkavaiheen “madoista”, mutta kuvan matarakiitäjän toukasta muodostuu yksi kiitäjäperhostemme kaunottarista.

Pori Energia Oy:n energiatuotannosta

tiistaina 26. syyskuuta 2006

Pori Energia Oy:n Matti Rintanen sanoo SK 26.9 kirjoituksessaan yrityksen energiatuotannosta mm.sen kattavan omat investointitarpeensa ja tuottaen vielä kaupungille lähes 8 miljoonaa euroa tuloa. Lukijaa kuitenkin sekoittaa kirjoituksen otsake, koska Kaanaan mahdollisen tuotantolaitoksen yhteydessä puhutaan Porin Prosessivoimasta, joka on Pohjolan Voiman ilmoituksen mukaan heidän omistuksessaan. Siis tuottaako energian Pori Energia, Porin Prosessivoima vai Pohjolan Voima?

Valitettavasti Rintanen ei käsittele energia-asiaa kuluttajan kannalta. Jos nyt Aittaluoto käyttää energiansa valmistukseen yli puolet turvetta ja kaavailtu biopolttolaitos yli 60 prosenttia, niin Pori Energialle muodostuva päästöoikeuslasku energiahinnan muodossa tästä kaikkein eniten kasvihuonepäästöjä aiheuttavasta polttoaineesta nousee huikeisiin summiin.

Kuinka suuri tämä kustannus on? Nykyhetken hintataso on suunnilleen 16 euroa/hiilidioksiditonni (todettakoon että vuonna 2005 hinta oli hetken 30 euroa/tonni). Käytännössä esimerkiksi Porin Prosessivoiman kaavailema paljolti turpeella valmistettava energia (kaavailtu turpeen käyttömäärä noin 440.000 tonnia) maksaisi pelkästään päästöoikeuksien takia tänään yli 7.000 000 euroa. Tämä summa maksetaan siis ainoastaan siitä ”ilosta”, että saastutetaan maamme/maailman ilmakehää moisella kasvihuonekaasumäärällä. Huomattavaa on, että tätä kustannuserää ei tulisi jos käytettäisiin yksistään bioenergiaa. Varmaa kuitenkin on se että mitä enemmän käytetään energian valmistukseen fossiilisia polttoaineita kuten öljy, hiili ja turve, joista turve on pahin, sitä suurempi lasku lankeaa tavalliselle kuluttajalle.

On selvää, että bioenergiamäärä ei riitä tällä hetkellä moisen vastaavan energiamäärän valmistukseen, mutta kaikki mahdollinen tulisi tehdä. Kaupungin kaatopaikalla ei soisi nähdä raaka-aineen tuhlausta.

Jätevedet yhteen

sunnuntaina 10. syyskuuta 2006

SK 5.9 raportoi salaisesta kokouksesta muutamien kuntien ja Porin kaupungin välillä. Salailuun onkin jo totuttu Ulvilan ja Porin välillä ja seurue sen kuin kasvaa. Eihän näistä asioista saa kuntalaisille tiedottaa!

Lehti kirjoittaa mahdollisista menetyksistä, jos Saaren puhdistamo tehdään erillisenä liittämättä sinne tarkoitettuja jätevesiä Luotsinmäen puhdistamoon. Kustannuspuoli on erinomaisen tärkeää kaupungin nykyisessä rahatilanteessa. Kyseinen tilanne on jo kerran kryssitty muutaman porilaisen ”päättäjän” voimin. Toista kertaa samaan ei ole varaa.

Toisen näkökohdan asiaan tuo Saaren kaavaillun laajennuksen tekniikka. Kuten kaupungin ympäristölautakunta toteaa, ei ole ympäristölain mukaista menettelyä tuoda esiin vain epämääräisiä teknisiä suunnitelmia. Toimintaa tulisi vielä vaikeuttamaan samaan puhdistamoon suunnattavat, normaalista jätevedestä poikkeavat teollisuuden laskemat vedet.

Kokemäenjokeen laskettavien puhdistettujen jätevesien laskupaikkojen määrän tulee olla minimoitu paitsi kustannus- niin myös tehokkuussyistä. Vähäinen asia ei myöskään ole kertyneen jätevesilietteen käsittely. Luotsinmäen laajennus tekee mahdolliseksi pudottaa Saaren puhdistamon pois käytöstä. Samalla lähestytään myös kuntien järkevää yhteistyötä ja miksipä ei myös orastavia kuntaliitoksia Satakunnassa.