klikkaa kuvia
Auringonpalvoja Yyterin hiekkadyyneillä saattaa kummastella hiekassa näkyviä pieniä ylöspäin laajenevia hiekkakartioita. Niitä voi olla vieri vieressä ja joskus niitä yhdistää heikosti näkyvä kulku-ura.
Jäljet ovat leijonan: muurahaisleijona on vaihtanut paikkaa.
Tämä hämmästyttävä otus on erään hyönteisen toukkavaihe. Kyseessä on verkkosiipisten lahkoon kuuluva hentorakenteisen hyönteisen toukka, joka asustaa muutaman vuoden hiekan sisällä ennen koteloitumistaan. Yhtenä päivänä se päättää riisua ahtaat vaatteensa ja vaivalloisen ponnistelun jälkeen kotelosta vapautuu nimenmuutoksen kera lentävä hyönteinen. Liekö se ylpeä nimestään sitä emme tiedä. Ihmisten kielellä muurahaisleijonalla vain on mahtavampi kaiku kuin muurahaiskorennolla.
Otuksen lento on aluksi epävarmaa. Vuosikausia maanneena hiekan alla se ei tietenkään pahemmin ole nähnyt miten lentää. Lieneekö niin, että ensimmäinen lentoon noussut muurahaisleijona on ottanut mallia ohilentävästä perhosesta. Niinpä lentävää muurahaiskorentoa katsookin ensi kerralla pitkään: se lentää kuin perhonen vaikka on aivan korennon tyyppinen pitkine kaksiparisine siipineen..
Olo hiekkabunkkerissa on melkoisen yksinkertaista ja vaatii todella optimistista luonnetta ruuan hankinnassa. Muurahaisleijona nimittäin odottaa suppilon pohjalla muurahaisen tai hämähäkin putoavan virittämäänsä loukkoon. Suppilon seinät ovat hienoa hiekkaa ja onnettoman saaliin on vaikea kiivetä pois loukosta hiekan valuessa koko ajan alaspäin.
Pohjalla odottaa karmea kohtalo. Ensin leijona paiskii hiekkaa otuksen päälle: hiekkakidehän vastaa mittakaavassa pientä kalliolohkaretta ihmisen päällä. Pari voimakkaita leukoja jotka pilkottavat hiekan seasta toimivat pihdin tavoin ja muurahainen imetään onttojen leukojen avulla kokonaan kuiviin. Saaliin kitiinikuori paiskataan montun pohjalta pois ja jäädään odottamaan seuraavaa suupalaa. Ateria riittänee pitkiksi ajoiksi, sen verran harvoin purtavaa ansaan eksyy.
Varovainen suppilon kaivu voi paljastaa tämän litteänleveän karvaisen olion. Hiekan päälle nostettuna se jähmettyy hetkeksi monien muiden toukkien tavoin leikkien tekokuollutta vai mittaileeko häiritsijäänsä mahdollisessa hyökkäysmielessä. Hetken odotuksen jälkeen se käynnistää koneensa ja alle puolen minuutin se on peruttanut itsensä hiekan sisään takapää edellä.Kuvan leijona vapautettiin kuvauksen jälkeen ja hämmästeltiin sen nopeutta kätkeutuä hiekan sisään
Mitäkö miettii saalistaja? Laskeeko se päiviä tai kuukausia? Entäpä kun sataa roimasti? Liekö sillä syvemmällä maan sisällä pikku kammio, johon se voi paeta, sytyttää valon ja lueskella isoisiensä hurjista lennoista? Entäpä talvella? Vetääkö se peiton päälleen, pistää pitkät leukansa mukavasti ristiin pään alle ja alkaa uneksia lämpimästä muurahaisen lihasta. Odottaako se vapautta?
kuva: Markku Ruuskanen
Tuo hurja hetki, jolloin lyhyessä ajassa pitää löytää itselleen puoliso, ja harrastaa muurahaisleijonaseksiä ilmeisesti muristen ja työn tehtyä voikin heittää pikapuolin henkensä. Naaras munii jossakin välissä ja niistä ilmestyy uusia suppilontekijöitä hiekkaan, uusi saksipari väijyy ansan pohjalla, uusi odotus alkaa.