Ecuador
Ollessani marraskuussa Ecuadorissa ja Väli-Amerikassa en voinut välttyä näkemästä, mitä maassa on tapahtumassa ja jo tapahtunut. Samantyyppisiä ongelmia oli joka maassa; kuitenkin olin myös huomaavani joka maan ”omat ” ongelmat. Vaikka puhun ongelmista, tätä ei pidä käsittää negatiivisena arvosteluna näitä maita kohtaan. Ihmisten ajattelutapa, ystävällisyys, onnellisuus ovat kaikki jotakin sellaista, mitä meillä ei Euroopassa paljoakaan ole.
Ecuadorin ehkä suurin ongelma on ollut alkuperäisten metsien uskomaton katoaminen. Lähes 95 % läntisen osan ja alankojen pinta-alasta on uhrattu maanviljelylle, pääasiassa banaanipuille. Näissä metsissä asui aikaisemmin ehkäpä maailman runsaslukuisin eläimistö. Puunkorjuun ylettyessä aina rannikolle asti sekä rannikkokaupunkien laajeneminen ovat hävittäneet suuren osan myös punamangrovekasvillisuudesta.
Vaikka suurehko osa Ecuadorin Amazonin alueen sademetsistä viheriöi vielä, on Ecuadorin luonnonrikkaus öljy aiheuttanut suurta tuhoa myös näissä uljaissa metsissä. Lukuisat valtavat öljyputket halkovat maata; niiden rakentamiseen on tarvittu satoja kilometrejä teitä, kaadettu kymmeniä tuhansia ikiaikaisia puita ja raivattu myös näiden tilalle uusia tiloja karjankasvatukseen. Öljy, niin rikkaus kuin onkin, tuo myös tullessaan uusia kemikaaleja ja eroosiota, jotka pilaavat vedet juomakelvottomiksi ja tappavat kalakantaa.
Yksi ympäristöön vaikuttava tekijä on ankarasti lailla kiellettyjen eläinten vangitseminen lemmikeiksi. Tästä kärsivät niin apinat kuin papukaijatkin. Lisäksi turistikauppojen ikkunat pursuavat täytettyjä harvinaisia jättikokoisia perhosia ja hämähäkkejä pistettynä lasiastioihin. Vaikka hyönteisten vienti onkin sallittua, tullee se johtamaan ainakin metallinsinisen morfon harvinaistumiseen maassa.
Oman uhkansa maan luonnolle on aiheuttanut mangrovekasvillisuuden hävittäminen. Mangroven kasvualueena on lieju tai hiekka, joita juuristo sitoo tehokkaasti. Näin mangrovekasvillisuus tarjoaa suojan kaloille, ravuille ja monille pieneliöille. Maanpäälliset osat suojaavat paitsi ihmisten asujaimistoja rannikolla; myös monet lintu- ja hyönteislajit piileskelevät niiden suojassa.
Tuhannet rannikon perheet ansaitsivat vähäisen lisän katkarapuja pyytämällä vanhoin menetelmin. 1980 jälkeen alettiin rakentaa katkarapufarmeja, jolloin keinotekoisin menetelmin pystyttiin moninkertaistamaan tuotanto verrattuna vanhaan tapaan. Kuitenkin katkan kasvatus altaissa vaati raivaamaan mangrovekasvillisuutta tieltään, ja hyväkatteinen työ aiheutti sen, että pian oli lähes 90 % maan mangrovekasvillisuudesta hävitetty.
Mitä tämä toi tullessaan? Työllisyys kasvoi, koska farmit eivät tarvinneet työntekijöitä koko ajaksi. Vaikka laki turvasi tietyt mangroven kasvualueet, jatkui katkaviljelyn lisääntyminen. ja mangroven hävitystyö. Samanaikaisesti rannikoiden eroosio voimistui aaltojen nyt huuhdellessa vapaasti suojattomia rantoja, kunnes luonto vuonna 1999 muutti kaiken: katkarapuihin iskeytyi muiden sairauksien lisäksi parasiitti ”mancha blanca” Ichthyophthirius hävittäen lukuisia kasvatusaltaita aiheuttaen näin suuria taloudellisia menetyksiä.
Koko maailmaa uhkaava ilmastonmuutos voidaan todeta täälläkin. Esimerkiksi Quiton lähistöllä oleva Cotopaxin jylhän tulivuoren jäätikön alareuna on nyt 300 metriä korkeammalla kuin pari- kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Quiton kaupungin ilmanlaatu on pakokaasujen voimakkaasti saastuttama. Pienellä alueella 300 000 autoa aiheuttaa kaoottisen liikennesuman. Aamulla kaupunki makaa raskaan sinisen saasteen peittämänä, ja osa kaupunkilaisista on alkanut käyttää hengityssuojaa. Autokanta on vanhaa, ja varsinkin joukkoliikenteen bussit (80 % Quiton väestöstä käyttää julkista liikennettä!) ovat todellisia saastuttajia.
Vesivarat olivat ainakin marraskuussa 2006 vähissä: sähköä tuottavan vesivoimalaitoksen juoksut olivat enää kolmasosa sen normaalista määristä. Ensimmäiset energiakaupat olikin juuri tehty Perun valtion kanssa. Joissakin kaupungeissa on pienenetty yökerhojen aukioloaikoja energian säästötoimien takia: myöskään näiden ulkomainontavaloja ei saa käyttää puolen yön jälkeen
Nyttemmin on maassa herätty ja osittain ulkomaisten toimesta on perustettu suurempia ja pienempiä luonnonsuojelualueita. Tällöin myös alkuperäiskansojen jäljellä olevat rippeet saanevat lisää aikaa elämiseen. Kuitenkin uhkana on edelleen tietty taloudellinen riippuvuus muista maista.