Arkisto: toukokuu 2007

Omakotiasukkaan ongelma

keskiviikkona 30. toukokuuta 2007

SK 28.5. kertoo yli 60 omakotitalon liittyneen viime vuonna Pori Energian kaukolämpöverkkoon. Kaukolämmön loistokkuutta toitotetaan myös yhtiön asiakaslehdessä 2/07. Samaisessa lehdessä Pori Energian korkein johto hurskastelee hallitusohjelmassa esitettyä sähköveron korotusta. Eikö korotusoikeutta olekaan vaan Pori Energialla? Toki toimitusjohtaja Matti Rintanen antaa ymmärtää Pori Energian nostavan myös jatkossa hintojaan.

Kuten SK kertoi, suurin osa kaukolämmöstä tuotetaan ilmaston tilaa huonontavilla polttoaineilla kuten turpeella ja kivihiilellä. Tilanne vielä pahenee, kun Pihlavan nyt melkoisesti puuta käyttänyt voimala lopetetaan ja ns. biopolttolaitos käynnistyy Kaanaassa. Wattiviestin mukaan laitoksessa käytettävästä polttoaineesta yli 75 % on fossiilisia, siis juuri niitä, joita vastaan pitäisi taistella ilmaston lämpenemistä estääksemme!

EU vaatii hiilidioksidipäästöjen alentamista ja niinpä Suomikin tulee saamaan päästöoikeuksia entistä vähemmän. Kun jatkossa kuitenkin saastutamme (Pori Energia) entistä enemmän, joutunee laitos ostamaan päästöoikeuksia lisää. Itsestään selvää on, että veronmaksaja lisääntyvät päästöt maksaa kohonneiden energiahintojen myötä.

Valitettavaa on omakotitaloasukkaan tilanne hänen liittyessä kaukolämpöverkkoon. Säännölliset hinnankorotukset tulevat seuraamaan toinen toistaan, ja samalla asukas lisää tahtomattaan hiilidioksidipäästöjä vanhan öljylämmityksen kun voisi korvata saastuttamattomillakin ratkaisuilla.

Päiväkirjaotteita 20.5. -24.5.2007 Ahvenanmaa

tiistaina 29. toukokuuta 2007

20.5. sunnuntai
Jotta ehtii tekemään tietyn pyöräilymatkan Ahvenanmaan Brändössä sunnuntaipäivän aikana, pitää Uniluodosta lähteä autolla jo ennen neljää aamuyöllä. Tämä siksi, että Gustavista lähtevä lautta vie sinut Brändöön Åvan laituriin. Seuraava lautta lähtee Brändön toisesta päästä Torsholmasta neljä tuntia myöhemmin: sinulla jää aikaa pyöräillä saaren toiseenkin päähän Fisköseen ja kokea keväisen Brändön.

Monettako kertaa olen ajamassa tätä samaa tuttua tietä? Joka kerta se tuntuu lyhyemmältä, pienet mäenkummut jäävät huomaamatta ja raskaaksi kuormattu pyörä kulkee höyhenenkevyesti. Kevätesikot roihuavat kullankeltaisina tien varsilla, kallioita koristaa sinisten pikkuorvokkien matto ja kiihkeinä laulavat uroslinnut kutsuvat naaraita reviirilleen.

Kuten lähes aina toukokuussa saa pyöräilijä täällä nauttia yksinäisyyden tuomasta rauhasta. Saaristolautalla tulleet muutamat autot ovat kiitäneet saaren toiseen päähän jatkoyhteyttä odottamaan. Olet yksin tai oikeastaan olet kahden luonnon kanssa. Tietyt matalat lahdelmat tarjoavat vuodesta toiseen saman näkymän: mustakurkku-uikut ovat palanneet kotiinsa, Fiskön lähellä oleva silkkiuikkuyhdyskunta on jo lähes sata paria käsittävä turiseva ja sukeltava töyhtöpäinen lintumassa. Vedessä kelluvat pesät ovat osittain keskeneräisiä, osittain valmiina: muutamilla on vielä kosintamenot käynnissä.Iltapäivän lautalla matka jatkuu minulle kaikkein tutuimmalle saarelle Kumlingeniin. Vielä eivät ole matkailijat tullet kansoittamaan kaunista saarta. Tuntuu oudolta kun koko kylä tuntuu nukkuvan, en näe ketään matkani aikana satamasta Nordbergin mökeille. Sauna lämpimäksi, lasi kaksi punaviiniä mökin terassilla: kaipaisiko sitä vielä jotakin muuta?
 

21.5. maanantai
Jatkoyhteyden voi Kumlingenista valita kahdesta. Toinen menee Vårdööseen, toinen Föglön Överbyhyn. Valitsen jälkimäisen jälleen sen kauniin ja rauhallisen tien takia, joka kiemurtelee pikkukylien läpi saaren keskukseen Degerbyhyn.

Föglön kirkko 

Kevennän pyöräni taakkaa yöpymispaikassa vanhassa kestikievarissa. Enigheten on tunnettu jo 1700 luvulla matkustajien levähdyspaikkana. Muutaman kilometrin päässä on Föglön kaunis kivikirkko kevätesikkojen ympäröimänä. Kirkot ja hautausmaat ovat viime vuosina olleet aina pysähdyspaikkoinani. Kuljeskelen hiljalleen hautojen välissä ja lueskelen menneiden nimiä, jotka poikkeuksetta ovat ruotsinkielisiä. On kuin iloiseen yksinäisyyteeni liittyisi seuralaisia, muutamat jo yli sadan vuoden takaa,

Illalla saunan hämärässä kuuntelen omenapuun satakieltä. Näistä ei voi kirjoittaa, ne täytyy kokea.
 

22.5. tiistai
Päivän ohjelmassa on kiertää pääsaarella olevan Lumparnin lahti tarkoituksena pyöräillä Sandvikin yöpymispaikkaan. Matka ei ole kuin 70 kilometriä, mutta väliin puhaltava vastatuuli on vähällä kysyä matkan mielekkyyttä. Kuitenkin ajatus mökkikylän soutuveneestä antaa tarvittavan energian, jota kahvilan rasvaa tihkuva sokerimunkki lisää.

Soutumatkasta pikkujärvelle on tullut traditio. Yksi pyöräretkiä ruokkiva tekijä on toki lintujen katselu. Enpä usko, että ilman tätä harrastusta olisin koskaan eksynyt Ahvenanmaan maanteille. Yhdenlaista innostusta saa laskiessaan kuinka monta eri lajia matkalla havaitsee, ja tuo järvi antaa aina sen yhden lajin, joka muuten jäisi näkemättä. Nytkin hiljaisen järven rauhaa leikkaa kuikan hurja huuto. Veneestä katselen kiikarilla pariskunnan soutelua. Ne lähtevät uimaan venettä kohti kuin osoittaakseen kenelle järvi kuuluu. Olen valmis luovuttamaan järven sen asukeille ja soudan takaisin mökkirantaan.
 

23.5 keskiviikko

Saltvikin maaseutua 

Aamulla kohti Vårdöötä! Valitsen mutkaisen ja sorapintaisen tien etten joutuisi ajamaan pitkin sinne johtavaa päätietä. Maaseutu avautuu aivan eri tavoin pyöräilijälle, yksittäiset maatalot tien varsilla muistuttavat sivuteilläkin ihmisten olemassaolosta. Laitumilla näkee jo karjaa, lampaat pikkukaritsoineen, märehtiviä lehmiä; hevonen katsomassa ystävällisesti risuaidan takaa.

Kiipeän muinaisille linnanraunioille. Korkealle kalliolle kerran rakennettuna se on tarjonnut suojaa vihollista vastaan. Pysähdyn miettimään mennyttä aikaa: voisipa nähdä näidenkin lohkareiden siirtoa ja louhintaa! Taas kerran aika pysähtyy. Tuuli pyyhkäisee laen yli ja tuo korpin poikasten nälkäiset kerjuuhuudot.

Vårdön kirkko
 
Nousen pian pyörän selkään ja lyhyen lossimatkan jälkeen olen Vårdön kirkon pihassa. Ovi on auki, joten astun sisään. Kirkko on kauniin karu. Kaikki mitä tarvitaan, on kuitenkin läsnä: penkit, alttari tauluineen, purjevene roikkumassa katossa, pari taulua seinällä. Pian ovesta tungeksii linja-autollinen turisteja. Pakenen ulkopuolelle ja otan vielä pari kuvaa.

Paikkakunnan kaupan lähellä on kirjailija Sally Salmisen lapsuuden koti. Vanhat jykevät asuintalot muistuttavat Vårdön vauraudenajoista.

Yöpyminen vuosien saatossa tutuksi tulleessa Bomans Gästhemissä. Isäntäväen kanssa sydämelliset terveiset, vaihdetaan kuulumiset ja aletaan lähes saman tien istua aurinkoisella terassilla iltaa.
 

24.5. torstai

jänkäsirri

Aamuviideltä pyörän selkään ja matkalla lautalle vielä retken 113 lintulaji. Ruohikkoisella niityllä on jänkäsirriäinen aamupalalla. Lautta lähtee puoli kuudelta ja menee aina Brändöön asti. Sieltä tuttua tietä Åvaan ja kotiin.

Energian säästöön!

keskiviikkona 9. toukokuuta 2007

lomapaikka

SK:n Kari Heinon artikkelissa (7.5) todettiin kesämökkeilyn olevan monesti vähäisellä käytöllä. Hän pohtii artikkelissaan käyttöveroa kesämökeille. Ehkäpä oikeampi muoto olisi eräänlainen energiaverotus.

Nykyään yhä useammissa mökeissä on koko talvikauden päällä sähköä kuluttava peruslämpö. Rankaisemalla tällaista turhaa energiankäyttöä voisivat kunnat ottaa käyttöön mökkisähkölisän. Sopimalla paikallisen sähköntoimittajan kanssa, kunta saisi tietyn summan kulutetun energian suhteessa. Saatu korvaus olisi korvamerkitty kunnan energiansäästötoimenpiteisiin.

Korotus kesämökkien energiankulutushintaan lisäisi harkintaa sähkön käyttöön. Samalla asukkaat miettisivät tarkemmin omaa energiankäyttöään hankkimalla mökeilleen esimerkiksi ilmalämpöpumpun ja aurinkokennoratkaisun. Uudet mökkirakentajat puolestaan paneutuisivat tarkemmin rakenteiden tiiviyteen, mökin vesi- ja viemäriratkaisuihin sekä parempiin lämmöneristyksiin.

Kesämökkeilyn hintaan kuvattu “sähkövero ei paljoakaan vaikuta verrattuna mökkeilyn moniin muihin kustaanuksiin. Samalla loma-asukkaat osallistuisivat omalta osaltaan energiansäästökampanjaan. Heidän mahdollista ärtymistään voisivat kunnat harkinnan mukaan lievittää välttämällä kiinteistövewron jatkuvaa kohottamista.