Jo on aikoihin eletty! Vaaralliset harmaahaikarat uhkaavat ihmisten elinkeinoa, ja kuten oikeassakin maailmassa, hyökkääjät pitää tappaa. Et siis lukenut otsaketta väärin. Lapsentuojalintu vaikka rauhoitettu onkin, saa rangaistuksen pahoista teoistaan syödessään väärässä paikassa. Entäpä kun Länsi-Suomen ympäristökeskuksen myöntämä lupa astuu voimaan? Kuka laskee veriset haikaran raadot ja varmistaa, että määrä pysyy viidessä?
Luepa alla oleva teksti. Se on totta!
Octavio Pazin runossa ”lähde” (suom. Matti Rossi) kaksi viimeistä säettä ovat”…veden luomet rävähtävät vain kerran ja sulkeutuvat/syksykin jo leopardin tassuin”. Loppusäkeet tulivat syystä tai toisesta mieleen viikonvaihteen vaihtelevassa säässä lintuja katsellessani.
Aika on otollinen katsella nuorten kahlaajalintujen muuttoaikeita. Jos merivesi on reippaasti plussan puolella eli siis yli normaalin, niin kahlaajalintuja tapaa vaikkapa Yyterin hiekkarannalla tai etsiskelemässä ruokaa Levon koirarannan hietikossa. Liikkeellä on varsinkin tyllejä ja eri sirrilajeja. Suo-, pikku- ja kuovisirrit ovat pikkuparvina herättäneet huomiota koiranulkoilijoittenkin keskuudessa. Monet nuoret linnut tapaavat nyt ensimmäistä kertaa ihmisen ja päästävät hänet lähelleen.
Ruokailupaikkojen suhteen eivät kaikki sirrit ole turhan nirsoja. Saman päivän aikana näin kuovisirrejä ruokailemassa kuivalla rantahietikolla, vesirajassa ja Yyterin golfkentän nurmikolla. Lintujen pelkäämättömyyden takia kuvaus oli helppoa: koirarannalla käveli pari kuovisirriä hietikolla istuessani alle noin puolentoista metrin päähän. Oheisesta kuvasta näkyy syy myös linnun nimeen: nokka on hieman kaareva alaspäin kuten kuovilla, pituuden luonto tietenkin on suhteuttanut linnun kokoon.
Levon lammen suojissa onnistui tänä vuonna laulujoutsenen pesintä paremmin kuin edellisenä vuonna. Poikaset ovat nyt jo lähes emon kokoisia. Harmaa puku toki erottaa nuoret linnut emoista. Merkillepantavaa on myös emojen huolenpito ja ympäristön tarkkailu. Lammella kuvaamani joutsenperhe piti aikansa siestaa kaislikon suojassa, mutta kyllästyivät tuijottamaan minua ja lipuivat tarkassa järjestyksessä hetken kuluttua ruokailemaan lammen toiseen reunaan: toinen emo johtamassa, toinen jälkipään valvojana.
Plogissani 22.4.2007 referoin Ympäristöministeriön ylitarkastaja Matti Osaran teoreettista laskelmaa, jos 1500 räkättirastaan ampumiseen olisi käytetty lyijyhauleja.
Häneltä oli tiedusteltu voiko kyseistä artikkelia käyttää lehdistössä (Länsi-Uusimaa) sellaisenaan. Osara oli esittänyt, että ympäristöministeriössä maaperän saastumisasioita hoitaa ympäristönsuojeluosasto ja olisi parempi, että sieltä otetaan kanta ministeriön nimissä tähän tilanteeseen. Asiasta ei kuitenkaan oltu yhteydessä ympäristönsuojeluosastoon. Sittemmin kuitenkin Osaran kiellosta huolimatta näin ei tapahtunut.
Matti Osaran pyynnöstä johtuen julkaisen yllä olevan tekstin. Syynä Osaran esiintuloon on se, että hän haluaa oikaista yksittäisen tilan kohdalla mahdollisesti syntyneet väärinkäsitykset. Oy Linna Trading Ltd:ltä saatujen tarkentavien tietojen mukaan räkättirastaita ei ole ammuttu lyijyhauleilla. Näin ei tosin missään ole väitettykään. Nyt kyseinen yritys haluaa saatettavaksi tietoisuuteen, että tilalla räkättirastaat tapetaan, ei lyijy- vaan teräshauleilla.