Mekla Blogi

Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.

Cienfuegos! Aamulla linkkarilla tänne uusklassismin kehtoon. Rakennukset kaupungin pääväylän el Pradon kahden puolen mahtavien pilareiden kannattamina pylväiden päät kuin muinaisesta Kreikasta. Käynti 1889 valmistuneessa amfimaisessa Thomas Terryn teatterissa, joka 950 paikkaisena houkutteli esiintyjiksi mm, Enrico Caruson ja Anna Pavlovan tähän aikansa ehkäpä loistavimpaan teatterirakennukseen. Käynti museossa ja jopa ensimmäinen ostos eli T-paita teksteineen. Tässä tapauksessa lähtökohta ei ollut Chen kasvot, vaan tuo taisteluhuuto ”Hasta la Victoria siempre”. Yritänpä huutaa sitä sieluni syvyydestä silloinkin kun näyttää vaikealta. Sytyttävät sanat kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Che Guevaran lyhyt elämä alkoi 14.6.1928 Argentiinassa, Vaikeuksin kautta Che valmistuu lääkäriksi 1953. Sitä ennen hänen moottoripyörämatkansa 1952 ja työskentely leprasairaalassa johtavat hänet tekemisiin Bolivian surkeiden olojen kanssa.

Sillä välin Kuubassa Fidel ja Raúl Castro tekevät hyökkäyksen Moncadan kasarmiin. Hyökkäys epäonnistuu täysin ja diktaattori Batista määrää heidät vankilaan

Che käy Väli-Amerikan valtioissa ja perehtyy näin maiden todellisiin ongelmiin. Hän oleskelee Guatemalassa, kun kesäkuussa USAn hallitus CIAn ja United Fruitin tuella hyökkää maan hallituksen joukkoja vastaan. Che on jo joukkojen tappolistalla, mutta onnistuu pääsemään Meksikoon.

Vuonna 1955 Kuubassa Batista joutuu kansan painostuksesta vapauttamaan Castrot, jotka pian tapaavat Chen Meksikossa. Chen toiminta tekee heihin vaikutuksen ja 15.11 Granma-laiva lähtee Meksikosta päämääränään kapina Santiago de Kuubassa. Laiva haaksirikkoutuu ja Batistan joukkojen hyökkäyksen jälkeen kapinallisia on elossa 12, kun vastassa on Batistan 30 000 sotilasta.

Kapinalliset alkavat saarnoillaan voittaa kannatusta ja heihin liittyy köyhiä talonpoikia yhä enemmän. Ensimmäinen voitto saadaan17.1. 1957 Magdalena-joella. 29.5 kapinallisia, joita kutsutaan vapautusarmeijaksi, on nyt 127 miestä. Castro nimittää Chen joukkojen komentajaksi. Hän ajaa viholliset pakoon ja nyt kansalta saatu laajan tuen ansiosta Che rakennuttaa kouluja ja sairaaloita. Castro pyytää häntä perustamaan vapautusarmeijalle oman lehden. Jo aikaisemmin perustettu Heinäkuun 26 päivän liike on noussut jo muistuttamaan rinnakkaishallitusta omine radioasemineen.

20. toukokuuta hallitus aloittaa tankkien ja lentokoneiden tukemana kahdentoistatuhannen miehen voimalla kolmeasataa sissiä vastaan turhaksi osoittautuvan hyökkäyksen. Che onnistuu vähitellen kolmen kuukauden kuluessa yhdistämään kaikki Batistaa vastustavat pienet ryhmät,

Vallankumousjoukot tekevät päätöksen aloittaa 20.12.1958 lopullisen hyökkäyksen, joka johtaa voittoon toisensa jälkeen ja uudenvuoden päivänä 1959 Che kuulee Batistan paenneen maasta. Kolme päivää myöhemmin Havanna juhlii Chetä ja Camiloa (Chen vasen käsi).

Myöhemmin Che ja Fidel käyvät periaatteellisia keskusteluja Kuuban valtiomuodosta. Castro on myöntänyt Chelle oikeuden olla kuubalainen. Tämä matkustaa ympäri maailmaa, puhuu YK:n yleiskokouksessa, tapaa Maon, mutta suonissa virtaava veri pakottaa Chen jatkamaan Etelä-Amerikan kansojen vapautusta diktaattoreista.

Jätettyään 1965 hyvästit Castrolle hän aloittaa sissityön Boliviassa. Muutamien voittojen jälkeen loppu on kuitenkin edessä. 8.lokakuuta 1967 Che vangitaan ja pari päivää myöhemmin Bolivian armeijan johto antaa virallisen tiedonannon Ernesto Che Guevaran kuolemasta. Chen ruumista pidetään näytteillä ja ruumiin kadotessa ilmoitetaan, että se on poltettu. Hänen molemmat kätensä oli leikattu irti ja niitä säilytettiin formaliiniliuoksessa tunnistamista varten. Vasta heinäkuussa1997 Chen jäännökset löydetään joukkohaudasta josta ne siirrettiin myöhemmin Kuuban Santa Claraan

He katkaisivat hänen kätensä

laulaen kanssamme (Pablo Neruda) 

Klikkaa kuvaa nähdäksesi isomman version. 

18.11.su

Aamulla kohti valtatien risteystä Auto myöhässä runsaan tunnin. Ajetaan takaisin Zapataan ja pikkuteitä kierrellen kohti Cienfuegosta ja Trinidadia. Kaupunki on kuin vieläkin siirtomaavallan aikainen koru mahtavine Grand Plazoineen, Illan hämärtyessä kävelyä ikiaikaisten talojen varjoissa joiden seasta välähtävät kanta-asukkaiden silmien valkeat soihdut. Jossakin soi huilu: naisia vatsa pystyssä pyytämässä rahaa lapsilleen. On sunnuntai-ilta Trinidadin Casa Leonissa, jossa tuoksuu kreolilainen illallinen. Elisabetin asunnossa oli vielä espanjalaisia, joten nyt väliaikaisesti yksi yö toisessa paikassa.

Kadulla ulkomainen pariskunta ihmettelemässä koirien yhdynnän tulosta kuin kaksipäinen piski kuitenkin kaksine häntineen, Huutelen hätääntyneelle pariskunnalle englanniksi että ei ole mitään hätää. Koirien nalkki oli heille tuntematon ilmiö, luonnon oma varmistus nelijalkaisen ystävämme suvunjatkamisesta.

Ilta Gran Plazalla. Havahduttava kokemus torin auetessa. En yritä sitä kuvailla. Olen sen nyt nähnyt ja sanoja ei tarvita.

19.11. ma

Eilisen illan mielenkiintoa lisäsi vahingossa (ei ollut merkintää) 220 voltin jännitteeseen lykätty adapteri, joka pimensi talon. (selvyyden vuoksi selitys): Kuubassa on 110 voltin jännite ja adapteri tarvitaan koska pistoke on meillä pyöreä, siellä suorakaiteen muotoinen). Adapteri oli tietenkin tarkoitettu 110 voltin jännitteeseen, mutta ilmastointikone vaatii 220 voltin jännitteen ja yleensä tällainen pistorasia on merkitty eri kilvellä.

Valot syttyivät hetken kuluttua, mutta ainoa adapteri oli mennyttä. Hirveä haku kaupungin eri liikkeissä, mutta täällä ei tunneta vastaavanlaista eli siis mikä mahdollistaisi kameran ja puhelimen akun latauksen. Viisas ratkaisu eräässä liikkeessä oli poistaa vanhat hilut adapterista ja liittää laturi suoraan 220 volttiin kuten kotimaassa. Piti onnistua, mutta seurauksena oli iloinen pamahdus ja lopullinen toteamus ettei ainakaan puhelin tulisi toimimaan akun loputtua.

Aloinkin heti säästökampanjan ja nyt akku makailee laiskana kameran ulkopuolella. Muuten päivä kului museoita ja kirkkoja katsellen. Kämpän vaihto oli aamulla ja ei ainakaan parempaan vaihtunut.

20.11. ti

Aamulla höyryveturin vetämänä Valle de le los Ingeniokseen. Totean olleeni viimeksi junan kyydissä joskus 1980-luvulla, höyryveturin vetämänä vielä paljon kauemmin sitten. Laaksossa aikanaan kukoistivat monet sokeritehtaat. Vieläkin radan varrella seisoi joitakin pystyyn ruostuneita rakennelmia muistuttamassa seudulla olleesta toiminnasta. Pari ankaraa kahakkaa taisteltaessa Batistan diktatuuria vastaan Kuuban oikeudesta olla vapaa pakeni teollisuus viereisiin provinsseihin,

Manaca Iznagassa seisoo 44 metrinen vahtitorni synkkänä muistuttamassa Pedro Iznagan menestyksellisistä orjakaupoista 1700-luvun lopussa. Tornista vahdittiin sokeriruokopelloilla raatavaa orjajoukkoa. Tornin mustunut seinä oli kuin orjien veri olisi valunut seinällä. Kuristavaa tunnelma lisäsi korppikotkien liitely kuin tapetut orjat olisivat nousseet lentoon ja jotta tunnelma tornin yläosassa olisi ollut hyytävääkin hyytävämpi, jossakin raakkui, kiljui ja korisi yönsynkeä korppi.

Jos oli musta tunnelma, niin oli myös vaatetus paluun jälkeen. Vaunut olivat luonnollisesti ilman ikkunoita, oikeastaan puoli seinää auki. Tuo liikkuva ihme, ihme siksi, että se liikkui, oli rakennettu Philadelphiassa 1919. Matkalla pysähdyttiin ottamaan vettä, veturiin heitettiin radan varrelta puita ja oksia polttoaineeksi.. Muutaman sillan juna ylitti hiipien, niin hatarat rakenteet olivat

Juna puhisi vielä Manacan jälkeen muutaman kilometrin ja odotteli pari tuntia Casa Guachinangon luona. Jotkut söivät talon ravintolassa, jotkut eivät. Jossakin vaiheessa höyryhepo käänsi päänsä kohti Trinidadia ja paluu kämpälle syömään Elisabetin illallista. Samalla sovittiin yöpaikasta seuraavaksi päiväksi Cienfuegosissa

16.11. pe

Lähtö 08.15. Viazulin linkkarilla Havannasta Zapatan niemimaalle, nimi kuin suoraan vallankumouksen historiasta. Siellä täällä Che Guevaran iskulause ”Hasta la Victoria siempre” (aina voittoon asti) osuu suoraan sydämeen. Olkoon se minunkin tunnuslauseeni tästä hetkestä eteenpäin!

 
ranta ja emäntä       asuinpaikan ranta

Automatka on moitteeton kolme tuntia ilmastoidussa bussissa ja el Chino, lintuopas vastassa. Vaihdetaan ainakin 30 vuotta vanhaan Ladaan ja vajaan tunnin ajomatkan päässä odottaa Casa particular ”susurros del Mar”. Mökki kuin unelma, kymmenen metriä mereen, palmut leyhyttelevät oksiaan, ylläpito kuin viiden tähden hotellissa.

Lähdetään linturetkelle. Chino on hoitanut jostakin kulkuneuvon, jossa on neljä pyörää. Tämä huojuva ja joka hetki hajoamispisteessä oleva auto taitavine kuljettajineen vie meitä kuoppaisten ja kapeitten teiden kautta mielettömälle linturetkelle joka on kuin satua tai unta tai totta. Nähdään kolibreja, paikallinen pöllölaji, petolintuja, maan kansallislintu tocoroco jonka puvun värit ovat Kuuban lipun värit: punainen, valkoinen ja sininen

Ja tämä koko päivä aurinkoineen, lintuineen ystävällisine ihmisineen! Mitä me todellakaan tarvitaan muuta: ystävän katse, nauru, kosketus, Kuuban lämmin hyväily illan tummuessa.

17.11. la

Herätys 05.45 ja lähdetään hienolle kosteikkoalueelle, jossa pari harvinaisuutta. Useita tikkalajeja, haikaroiden omituisia hahmoja kyykkimässä veden äärellä. Karjapoluilla lojuvat naudat, sarvet kuin pari saksia, sikojen kiireiset röhinät, mustat pikkupossut puhisemassa emänsä nisissä. Kanan kaakatus, kukon huuto leikkaa aamunkirkkautta ja lävistää muistin pesiytyen sinne tänä hetkenä kun kello on viisi, tasan viisi iltapäivän varjossa.

Päivä ja meri kuin kireää nahkaa kaksitoista tuntia, vielä kuuluu naapuritalosta nappuloiden kalke pöytälevyä vasten, Uneliaat miehet pelaavat dominoa päivästä toiseen, harmaaksi värjäytynyt juomalasi kaipaa täyttämistään eikä kenelläkään ole vastaan yksinäistä pilveä joka sulkee hetkeksi polttavan valon taivaan sinestä.

Rannan palmu tuskin uskaltaa hengittää, meri heilahtaa lopulta aavistuksen. Sen pintaan läiskähtää silloin tällöin koukkupäinen uistin. Miehiä on vyötäröään myöden vedessä ja ylöstullessaan heidän mustaa ihoaan pitkin juoksee suolaisia vesipisaroita. Ne valahtavat rannan veteen ja hiekkaan ja tarkkaan kuunneltaessa erottaa äänen, pisaran äänen, jolla kuubalainen iho rikkoo rannan hiljaisuuden..