Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.
22.11. to
Eilisen päivän ilta päättyi käyntiin Palacio de Valle-hotellissa, josta Batista aikoi tehdä itselleen kasinon. Rakennus on marokkolaistyylinen satoine, tuhansine koristekaiverruksineen, hoikkine pilareineen, kaarevine ikkunoineen, Drinkki (mojito) tämän loiston yläterassilla maksoi kolme paikallista rahaa eli noin kaksi ja puoli euroa.
Aamulla siis Havannaan Viazulin ilmastoidulla bussilla. Yhtiön kaikki autot ovat ilmastoidut ja hyvin varustetut. Matka kesti nelisen tuntia ja paluu Havannaan oli kuin kopio edellisestä tulosta. Kämppä olikin varattu, mutta soittelun jälkeen isäntäväki ohjasi kadun toiselle puolelle. Isännän kanssa etsimään kaupoista adapteria, mutta eipä vaan löytynyt ja eikä ollut tarvettakaan. Huoneen pistorasia salli ladata suoraan 220 volttia kuten kotimaassakin, joten täällä akut imivät itsensä täyteen herkullista kuubalaista voimaa.
Illalla mojitolla ja voileivällä hotelli Ingleterrassa hintaan kolme ja kuusi paikallista rahaa. Kuubassa on oma rahansa turisteille, jota sai yhdellä eurolla 1,3 Kuuban ”turistipesoa”. Paikallinen peso on 25 kertaa halvempi, mutta turisti voi hyödyntää sitä vain esimerkiksi ostaessaan torimyymälöistä hedelmiä tai paikallisliikenteessä. Yleensä voi todeta ”oikean peson” käyttömahdollisuuden vähäiseksi. Järkevät rahat vaihtaa ovat juuri euro ja Kanadan dollari. Amerikan taala on lähes kirouksen kaltainen sana: voit toki vaihtaa sen turistipesoiksi, mutta huonoa kurssia heikentää vielä kymmenen prosentin ”rangaistusvero”, kun olet moista rahaa Kuubaan kantanut!
Aikaisemmin totesin autojen olevan pääsääntöisesti erittäin vanhoja ja sen myötä erittäin saastuttavia, Kaikkiaan kuitenkin Havannan liikenne on melko vähäistä ja ilman hirvittäviä ikäloppuisia kuorma-autoja se olisi lähes siedettävää. Vesi kielellä odotan kuitenkin huomenna aukeavaa maaseutua Viñalesissa.