Mekla Blogi

Mäntyluodon satama sai säädetyssä järjestyksessä ympäristöluvan, mutta luvan muutamat epätarkkuudet antavat mahdollisuuden epätarkkaan purkutyöhön aiheuttaen jatkuvaa huolta Uniluodossa asuville perheille. Kyseessä on tällöin lähinnä rikasteen purun kanssa toistuvat ongelmat.

Satamaan tilattu ”pölytön” rikasteen purkujärjestelmä osoittautui alusta pitäen sudeksi ja niinpä purku nostureilla avokuupilla jatkuu; Vaikka kuuppia on paranneltu ja saatu melko tiiviiksi, niin kattoluukkujen kautta tapahtuva purku saastuttaa edelleen satamaa ja lähialuetta kuten aikaisemminkin. Tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen rikastepöly leviää milloin sataman alueelle, milloin kohti asutusta. Katolla olevat rikastekasat osoittavat vääjäämättömästi systeemin heikkouden.

Pölyn määrää vielä lisäävät rikastehallin suuret oviaukot, jotka aiheuttavat hallissa voimakkaan vedon, jota vielä rakennuksen sivussa olevat aukot lisäävät. Näin pöly ajautuu myös sataman ajoradoille, joista maaliikenne vielä nostaa sen ilman varsinkin kuivan kelin aikana.

Miten tilanne voitaisiin korjata? Parasta olisi tietenkin ollut sijoittaa purku alun perin Tahkoluotoon semminkin kun sinne johtaa jo syväväylä. Miksi virhettä ei voisi ryhtyä korjaamaan vielä nytkin?  Nyt satama haaveilee kalliista väyläsyvennyksestä Mäntyluotoon, johon veronmaksajienkin pennosia kuluu melkoinen määrä.

Satama tarvitsee rikastepurun tuomat eurot kipeästi. Tämän tulisi kuitenkin tapahtua niin kuin ympäristölupakin edellyttää ottamalla huomioon myös ihmisten viihtyvyyden. Niin kauan kuin purku tapahtuu kuuppanosturilla, ei ongelma poistu. Vaihtoehdoksi purun siirtämisestä Tahkoluotoon jää pölytön järjestelmä aluksen ruumasta ilman nosturia suoraan rikastevarastoon.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös sallia Porin Prosessivoiman polttaa kaupan ja ja teollisuuden pahvi- ja kartonkijätettä tulevassa polttolaitoksessaan herättää kysymyksiä. Miten esimerkiksi kyseinen polttoaine määritellään tarkemmin, mikä on sen tuoma hyöty verrattuna uudelleen käyttöön paperiteollisuudessa? Entä miten hoidetaan, vai hoidetaanko ollenkaan, tuodun jätteen sisältämät muut jätteet, joita ei luvan mukaan saisi polttaa?

Prosessivoiman hakemuksessa korostetaan turpeen osuutta pääpolttoaineena. Niinpä Poriin lisääntymässä olevan kaukolämmön käyttäjä ”sitoutuu” osallistumaan ilmastomme saastuttamiseen. Niin hyvä ratkaisu kuin kaukolämpö voisikin olla Prosessivoiman tapaisessa tuotantolaitoksessa, niin valitulla turveratkaisulla tuhotaan yhä suuri osa Porin ilmastolle asetettuja tavoitteita: vähentää paikkakunnan kasvihuonepäästöjä.

Lehtitietojen mukaan polttolaitos käyttää myös toista saastuttavaa polttoainetta eli kivihiiltä nyt alkuvaiheessa jopa 20 prosenttia. Lupaukset alkaa käyttää puuta polttoaineena ovat vain sanahelinää: puun hinta kun on moninkertainen tuotettua kilowattituntia kohden.

Todettakoon, että kyseinen lehtiartikkeli korostaa Aittaluotoon kohdistuvan liikenteen vähenevän 40 prosenttia. Lieneekin selvää, että jopa 150 rekan ajoliikenne Mäntyluodon tielle jää mainitsematta. Koko totuuden esiintuominen lienee kovin vaikeaa?

Mainio asiakaslehtenne Wattiviesti on saavuttanut taas porilaisten kodit, ja saman aikaan lehtien mielipidepalstoilla päivitellään jatkuvia energiaan liittyviä hinnankorotuksia.

Nyt Wattiviestissä Jouko Kataja perustelee korotusten tarpeellisuutta sähkön markkinahinnan 40 % korkeammalla hinnalla ja kivihiilen hinnan kaksinkertaistumisella.

Artikkeli myös kertoo hinnankorotuksen ainoana syynä olevan hankintakustannusten nousu. Jotta kuluttajana pääsisin epäilyksistäni, pyydän Pori Energiaa vastaamaan ja oikaisemaan mahdolliset väärinkäsitykset oheisessa tekstissä.

Kaikille lehden lukijoille ei liene tuttu termi päästöoikeudet, Nyt esimerkiksi Kaanaan uusi polttolaitos on saanut veloituksetta vuosiksi 2008–2012 yli 1.370.000 tonnia päästöoikeuksia (siis luvan kasvihuonekaasujen päästöön ilmakehään) josta se voi tämän hetkisen hintatason mukaan (noin 20 euroa/tonni) veloittaa osan asiakkailtaan. Laitos tuottaa sähköä ennakkotietojen mukaan 65 MWh ja lämpöenergiaa mm. kaukolämpöön 70 MWh. Laitos voi myös tarvittaessa myydä nämä oikeudet eteenpäin. Onko tämä käsitys oikea?

Mitkä sitten ovat perusteet lehden tietoihin energian hinnasta? Energialähteiden hinnoissa on tapahtunut mm. seuraavia muutoksia:

Jyrsinturpeen (käyttö 19 % sähkön hankintaan), joka on saastuttavin tapa tuottaa energiaa, hinta on ollut vakaa jo pitkään. Sillä ei voi olla merkitystä jatkuviin hinnankorotuksiin: esimerkiksi joulukuun 2006 jyrsinturpeen hinta oli 8,3 euroa 1000 tuotettua kilowattituntia kohden ja, nyt kesäkuussa 2008 8,7 euroa. Kaukolämpöverkostoon ajautunut veronmaksaja voikin ihmetellä seuraavan hinnankorotuksen syitä: Kaanaa kun tulee käyttämään pääasiassa polttoaineena turvetta energian valmistukseen.

Wattiviestissä oli myös tieto kivihiilen (käyttö 19 % sähkön hankintaan), joka on toiseksi saastuttavin tapa tuottaa energiaa, hinnan kaksinkertaistumisesta. Saman lähteen mukaan kivihiilen hinta rannikkolaitoksessa samoin perustein laskettuna oli joulukuussa 2006 14,3 euroa 1000 tuotettua kilowattituntia kohden ja nyt kesäkuussa 2008 19,7 euroa.

Laskeeko Pori Energia eri tavalla vai toimiiko tässä hyvin ansaitseva välikäsi?

Vesivoima, puupolttoaine ja tuulivoima (käyttö 15 % sähkön hankintaan) ovat tunnetusti ”puhtaita” energian valmistukseen käytettyjä ”raaka-aineita”. Tuotettu energia kuitenkin laskutetaan kalliimmalla tavalla (esim. kivihiili) tuotetun energian mukaan. Onko tämä käsitys oikein?

Edellä mainitut hinnat ovat Bioenergia lehdissä olleita Pöyryn julkaisemia hintatietoja. Rohkenenkin odottaa Wattiviestin toimitukselta selvitystä yllä oleviin mahdollisiin väärinkäsityksiin.