4.11.ti
Pikkumutkien jälkeen aamukoneella siis Kolumbian Bogotaan. Kaikki lähdekirjat kehottavat tänne tulijoita käyttämään vain lentoyhteyksiä. No, Meksiko Citystä matkaa olisikin bussissa kertynyt ties kuinka kauan, kun lentokin kesti lähes viisi tuntia. Yliväsyneenä nopea kierros keskustassa tutustumassa lähikatujen sykkivään elämään ja pikainen lasagne ja petiin pikkuhotellin pikkuhuoneeseen.
5.11.ke
”Aamiaisen” jälkeen kummastelemaan kullan eri muotoja taidokkaita koruja ja lähes muinaishistoriasta huikaisevan kirkkaina heijastuvia kypäriä, rintasuojuksia, nilkka- ja rannekoruja, kokan moninaista käyttöä palvelevia astiastoja, kultaa, kultaa, kupariakin malliksi.
Kävely Museum d Órosta pyöreitten muotojen luo. Botero-museo, ilmainen sisäänpääsy, ilmainen hurmaava tuokio Boteron jättikokoisten ja pienempien teosten edessä. Museossa myös muuta taidetta: Moore, Dali, Picasso, Miro… Vielä pitäisi löytää jostakin reppuun mahtuvaa Boteroa, niin pyöreät ovat muodot, niin pullistelevat piirrokset että pikkureppu ei taida nielaista niitä.
Matka kulki historiallisen Bolivar- aukion poikki, jonka komeat rakennukset osuivat useammankin kamerankäyttäjän kuin minun silmiini.
Vielä lisää kävelyä ja telefericolla kaupungin korkeimmalle mäelle eli 3160 metriä merenpinnasta Cerro de Monserrateen. Paikasta on tullut pyhiinvaeltajien sikäläinen Mekka, koska siellä on tapahtunut lukuisia ihmetekoja. Täällä myös paikalla on Señor Caldon patsas 1650-luvulta, tosin sittemmin korjattu. Minulle kyseinen herra jäi tuntemattomaksi.
6.11 to
Aamulla taidetta! Modernin taiteen museo Bogotassa tarjosi sekä valokuvia että jättimäisiä maalauksia. Valitettavasti jostakin syystä valokuvaus oli kielletty ja niinpä täältä pois Malokaan joka kaikessa merkillisyydessään osoittautui käsittämättömäksi kompleksiksi. Voit itse eri laitteilla katsella vaikkapa öljyn jalostamista polttoaineeksi tai vaikkapa ratkaista matemaattisia kaavoja. Kaikkea ei todellakaan jaksanut katsoa ja kokeilla ja kun vielä välineissä temmelsi vähintään 300 koululaista ja päiväkerholaisia.
Päivän tapahtumista ei voi unohtaa paluumatkan taksikuljettajan taiturimaista pujottelua katkeamattomassa liikennevirrassa. Illalla vielä ruokailemassa Crapes con verduras, siis lettuja ja vihanneksia.
7.11. pe
Meni matka, kiitos infon, jota koskaan en saanut, museoissa kulkemiseksi. Nyt oli vuorossa jättimäinen kansallismuseo, jossa vaikka mitä nähtävää. Boteron, vuonna 1932 syntyneen taitelijan merkitys Kolumbialle oli täällä nähtävänä omana taidenäyttelynä. Hänet olikin tavallaan nimitetty jo kansallisaarteeksi.
Itse rakennus oli historiallisesti mielenkiintoinen. Aikanaan se oli ollut vankila, tosin jättikokoinen. Sen yli 400 sellistä oli oivallettu saneerata näyttelytila. Yksi selleistä oli jätetty luonnontilaan: eipä olisi ollut hauskaa elellä niissä tiloissa!
Mutta mitä tapahtuikaan illalla? Tavallisesti autojen hallitsemat kadut täyttyivät ilveilijöistä, tanssijoista, taikureista, hyppivistä ja laulavista ihmisjoukoista, jotka aaltoilivat katujen täydeltä. Arvataanpa nyt yhden pääkadun ihmismäärä 50 metrin matkalta 500? 800?, mahdotonta sanoa.
Ja kun Bogotan illasta puhutaan, niin meninpä lopuksi ottamaan lasin viiniä. Paikka oli kuitenkin kauppa, jonka tiskillä roikkui punaviinin ystäviä. No, minäkin ostamaan pikkupullon muistaen aamuisen aikaisen ylösnousun. Pian kuitenkin olin neljän kolumbialaisen seurassa punkkulasi kädessä vastaamassa kysymyksiin Suomesta. Tuttua maastamme olikin vain Finlandia votka ja kuin kunniavieraana tiskille tuotiin votkapullo, jota paikan isäntä jo kovin oli avaamassa.
Mukavia amigoja, kovat vaateet esitettiin takaisintulolle, jatkopaikkoja vähän jokaisen kotiin ja yksi heistä jo tarjosi kotiaan seuraavaksi vierailupaikaksi. Lopuksi ”kai hiukkasen horjuen” hotellille kolmen tunnin unta odottamaan.