Mekla Blogi

<

Energiaa, mutta miten

SK:ssa (24.6.) Maria Rautanen toteaa minun kirjoittavan harhaanjohtavasti T&T:n (12.6.) artikkelin johdosta, jossa po. lehti toteaa mm: ”Suomen tavoitteena on kuluttaa energiaa nykyisen vuosikulutuksen verran noin 310 terawattituntia. (TWh).” Edelleen lehti jatkaa toimikunnan löytäneen säästöä 37 TWh verran verrattuna siihen jos säästöihin ei nyt lähdetä. Tällöin määrä olisi 360 TWh. Rautanen jättää mainitsematta artikkelin loppuosan: ”Ympäristöjärjestöjen mukaan esimerkiksi rakennusten lämmityksestä löytyy energiasäästön paikkoja kolminkertaisesti ehdotuksiin verrattuna. Näin on äskettäin laskenut myös VTT.”

Rautanen toteaa ydinjätteistä ja koko laitoksen hävittämisestä tulevien kustannusten kuuluvan jätehuoltovelvolliselle. Lienee kuitenkin vaikea kuvitella velvollisen paneutuvan luonnon entistämiseen vaikkapa koko ydinvoimalan ympäristöön aiheuttamiin vahinkoihin lähtien avokaivosten kunnostamisesta viimeisen ydinjätekapselin silmälläpitoon vuosituhansiksi.

Biomassan polttamisen vaarallisuuteen yhdistämällä sähkö ja lämpö Rautanen repäisee esiin kymmenen vuotta vanhan WHO:n tutkimuksen. Vanhan tutkimuksen vertailu nykyaikaiseen CHP -laitokseen on vähintäänkin ontuva. Mitä tulee sähköenergian tuottamisen vaarallisuuteen ydinvoimalla, sen tuottamat kauhut eivät onneksi unohdu.

Kuten Rautanen toteaa, on energiapoliittisessa keskustelussa reilua kertoa tuotantomuotojen suhteellisesta erosta, ehkäpä myös niiden muista eduista ja haitoista. Vertailussa sähköä ja lämpöä tuottavaan hakevoimala kontra sähköä tuottava ydinvoimala astuvat esiin myös kotimaisuus, työllisyys, turvallisuus jne.

Turvallista energiaa uusiutuvista lähteistä

Maria Rautanen (SK 13.6) paheksuu ydinvoiman vaarallisuudesta puhumista. Riippumatta syntyykö virhe automaatioista vai manuaalisesti ohjatusta erehdyksestä, tapaturman sattuessa tulos on aina katastrofi.

Rautanen myös väittää sähkönkulutuksen jälleen nousevan aikojen parantuessa ”koska teknologiset ja teolliset tuotantotavat ja ihmisten kulutustottumukset niin edellyttävät”. Tämä siitäkin huolimatta, että Suomen tavoitteena energiankuluttajana vuonna 2020 on pysyä nykyisen 310 terawattitunnin kulutuksessa.

Koko teollisuutemme tuotekehityksineen ponnistelee energiankäytön vähenemiseksi. Hyviä tuloksia on jo tiedossa esimerkiksi valaistusteknologiassa, kotitalouskoneiden energiankulutuksessa, vesivoimalaitosten tehojen nostamisessa jne. Juuri julkistetun 125 energiasäästökohteen lasketaan säästävän jopa 37 terawattituntia (T&T 12.6.2009), ja yhä useampi kotitalous on lähtenyt vapaaehtoisesti energiansäästötalkoihin.

Sähköenergian hintakysymyksessä Rantanen esittää ratkaisuksi ydinvoimalla tuotettua energiaa. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vuosikymmeniin. Aina ”löytyy” halukkuutta pitää yksi hiililauhdevoimala käynnissä, jotta päästöoikeuksien tuoma lisähinta voidaan ydinvoimasähkössäkin ulosmitata. Voitot voidaan näin yksityistää ja jättää muut kustannukset veronmaksajille kuten aikanaan romutettavien ydinvoimaloiden puhdistustyöt, hylättyjen uraanikaivosten valvonta, ydinjätteen varastointi jne.

Rautanen perää myös vaihtoehtoja ydinvoimalla tuotetulle sähköenergialle. Maassamme on alkamassa tuulivoimaloiden massarakentaminen. Suomen tuulivoimayhdistyksellä on tiedossa hankkeita jo 7800 megawattiin asti, hallituksen minimitavoite vuodeksi 2020 on 2000 MW:a eli yli Olkiluoto3:n. Samaan aikaan suunnitteilla on useita pienehköjä CHP-laitoksia, jotka metsäenergiaa käyttämällä tuottavat paitsi sähköä niin myös lämmitysenergiaa.

Kaikkiaan energiakysymyksissä ei pidä tuijottaa vain yhden tavan energiantuotantoon. Yhdistelemällä bio-, tuuli- ja aurinkoenergiaa sekä teollisuuden tehostettua energiankäyttöä, voidaan haaveet ydinvoimaloiden lisärakentamisesta haudata vaikka sinne mihin ydinjätteetkin, kunhan se paikka ensiksi saataisiin ratkaistua.

Rautasen väite ydinvoimaloiden rakentamisen tuomasta työllistävästä vaikutuksesta maahamme on kovin vähäinen. Tekesin juuri päättynyt Climbus-ohjelma toteaa Suomeen syntyneen vahvan ilmastoklusterin, jossa pääpaino on uusiutuvassa energiassa ja energiatehokkuuden kehittämisessä. Esimerkiksi kotimaasta tilattu tuulivoimala on lähes 80 % suomalaista tuotantoa. Tekesin teknologia – asiantuntija Pia Salokosken mukaan liiketoimintamahdollisuudet ovat kuitenkin vasta alussa. Niiden tuomaa työllistävää vaikutusta tuskin voidaan yliarvioida.