Mekla Blogi

Opetus Japanin katastrofista

Sattumako vai ei, niin (SK ja HS 31.3.) julkaisivat samana päivänä lehtien paraatipaikalla Fukushiman onnettomuutta osittain vähättelevät kirjoitukset. SK oli löytänyt jopa ingressiinsä lauseen ”huonosti hoidettu ydinvoimala kesti sittenkin luonnonilmiöitä”. Kolumnin kirjoittaja Jukka Tarkka jopa toteaa että onnettomuus ehkä lisää uskoa ydinvoiman turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta kohtaan.

Valtiotieteiden tohtori Tarkka yrittää puolustaa ydinvoimaa toteamalla ulkopuolisen saastumisen kauhistuttavan, mutta kirjoittaa sen olevan ilmeisesti hallittavissa. Luottamukseni suomalaista tutkimustyötä kohtaan katosi luettuani moisen oletuksen. Merestä on mitattu juuri suurimmat ydinsaastepäästöt onnettomuuden jälkeen. Vaikealta tuntuu uskoa myös hänen väitteensä suunnittelun heikkoudesta. Eiköhän työ ole tehty sen ajan parhaan uskomuksen ja olettamuksen mukaan. Aivan samoin kuin nyt meillä uskotaan maahamme olevan mahdollista 110 prosentin varmuuskertoimien avulla tehdä ikiturvallinen ydinreaktori.

Olkiluoto3:n ydinturvallisuuspäällikkö Risto Himasen suusta (HS 26.3) päässyt tokaisu kertoo sen varmuuden ja huolellisuuden jolla nyt pomminvarmaa ydinreaktorin sauvojen asemapaikkaa on suunniteltu. Toimittajan (Johanna Tikkanen) kysyessä miksi mahdollisen meriveden käyttämistä polttoaineen altaisiin ei sijoitettu niin, että sauvat jäisivät kokonaan meriveden alle, oli Himasen vastaus lehden mukaan: ”Hyvä kysymys. Se ei vain tullut mie… ollut ajatuksena silloin kun varaston ensimmäistä vaihetta suunniteltiin”. Viaton kysymys toimittajalta osoittaa jo kuinka teoreettista on kuvitella täysin valmiiksi suunniteltua prototyyppiä.
Aprillipäivän aattona Japanin pääministeri Naoto Kan totesi että Fukushiman vaurioitunut ydinvoimala täytyy sulkea lopullisesti. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA:n mukaan 40 kilometrin päässä voimalasta sijaitsevassa kylässä on mitattu lapsille ja raskaana oleville naisille vaarallisia säteilymääriä. Ja mitä sanoo hallituksen edustaja: ”tilanne ei vaadi pikaisia toimia”. Vastauksessa on samaa vaaran vähättelyn makua kuin Tarkan tekstin sisällössä. Kolumnin otsake ”Japanin katastrofi opetti monella tavalla” tulisikin kirjoittaa uudella tavalla: Japanin katastrofi opetti meitä, ei enää lisäydinvoimaa

Valitettava maajäristys on aiheuttanut valtavat tuhot Japanille. Yksi ongelma nousi yli muiden: vahingoittuneen ydinvoimalan reaktorit, jotka yksi toisensa jälkeen alkoivat laskea ilmoille radioaktiivista saastetta. Koko maailma on seisahtunut seuraamaan tapahtuuko pahin mahdollinen, jolloin ihmishenkien menetykset ja pysyvät syöpäsairaudet olisivat totisinta totta.

Samaan aikaan Suomessa kokoomus, innokas ydinvoiman puoltajapuolue, hyssyttelee ja toteaa että meillä ei tällaista voisi tapahtua. Sanatarkasti tuntuukin mahdottomalta, että tsunami tulisi Suomeen niin että laitoksia ei ennätettäisi ajaa alas. Täällä kaikki on heidän mukaansa kunnossa ja huolella tehty.

Kuitenkin paraikaa rakenteilla neljä vuotta myöhässä oleva Olkiluoto3 on maailman ensimmäinen täysmittainen EPR-reaktori, joka siis on prototyyppi. Muuta varmuutta sen toiminnasta ei ole kuin insinöörien sana. Entäpä jos sen kanssa sattuisi pahin mahdollinen, kuka maksaisi viulut?

Suomessa on olemassa ydinvastuulaki jonka mukaan voimayhtiö korvaa kaikki ydinvoimasta johtuvat vahingot. Jos nyt yli kuusi miljardia maksanut laitos kokisi täydellisen tuhon, ei tällaista TVO tietenkään pystyisi korvaamaan. Käytännössä korvauseurot jäisivät TVO:n omaisuuden suuruisiksi.

Yksi mahdollisuus olisi tietenkin että laitos hankkisi vakuutuksen, joka korvaisi sanan varsinaisessa merkityksessä kaiken. Ongelmaksi on asiasta puhuttaessa ilmennyt että vakuutusyhtiöitä ei kiinnosta vakuuttaa kaiken pahimman ydinonnettomuuden varalta. Kyseessä olisi kuitenkin miljardien korvaukset.

Nyt insinöörit ja asiantuntijat yhteen ääneen vakuuttavat OL3:n olevan kaikkien muiden ydinvoimaloiden tapaan täysin turvallinen eikä mitään vakavaa voi tapahtua. Seuraava eduskunta voisikin säätää lain, jonka mukaan ydinvoimaloiden olisi pakko vakuuttaa mahdollisesti toiminnastaan aiheutuvat vahingot aina täydelliseen tuhoon saakka

SK:n pääkirjoitus (2.4.2011) toteaa Suomen tarvitsevan ydinvoimaa. On helppo olla samaa mieltä tilanteesta juuri tänään: tällaisia laitoksia ei noin vain voida lopettaa. Kyseenalaista sen sijaan on jo tarvitaanko edes prototyyppi Olkiluoto 3:a ja täysin selvää on että uusien ydinreaktorien rakentamisessa ei ole enää mitään järkeä.

Fukushiman onnettomuus pysäyttää lopullisesti ydinvoimaloiden uudisrakentamisen sivistyneissä maissa. Myös niiden kiihkomielisimmät kannattajat ovat todenneet todennäköiseksi hankkeiden viivästyvän. Nyt kun OL 3:a on rakennettu kymmenen vuotta, niin mahdolliset uudet reaktorit tulisivat valmistumaan 2020-luvun puolessa välissä. Siihen mennessä satsausten kohdistuessa uudistuviin energianmuotoihin, energian tehostamiseen ja säästöihin ollaan valmiita tuottamaan uudistuvilla energioilla riittävä määrä turvallisella tavalla tuotettua sähköä.

Pääkirjoitus vähättelee sitä, että enemmistö suomalaisista on lisäydinvoiman rakentamista vastaan. Onko lehden kanta niin tiukkaan sidottu ydinvoimaan ettei enemmistön mielipidettä voitaisiin nostaa lehden pääkirjoituksen ykkösasiaksi? Toki pientä epäilyä pääkirjotukseen kuitenkin kätkeytyy, onko silti kuitenkin liian optimistista kuvitella muutoksen alkaneen?

Ydinvoiman kannattajat hakevat monesti merkillisiä vaihtoehtoja osoittaakseen Suomen tarvitsevan lisäydinvoimaa. Yksi ontuvimmista väitteistä on maamme rajan tuntumassa olevat Venäjän ydinvoimalat. Suomi ei todellakaan tule yhtään turvallisemmaksi jos maamme rakentaa kuinkakin monta ydinvoimalaa. Venäjä ei omistaan sen takia luovu, mutta kas: olemme lisänneet riskiä omien voimaloittemme pystytyksellä!