Mekla Blogi

30.11.2005 Porin Veden hallitus kokoontui päättämään jätevesien puhdistuksessa syntyvän lietteen loppukäsittelystä. Saaduista viidestä tarjouksesta kokonaistaloudellisin annettujen kriteerien perusteella oli Biovakka Oy. Politiikka astui kuitenkin kuvaan ja Biovakan tarjouksen yli käveltiin ja tilalle valittiin kymmenen vuoden sopimuksella vielä referenssiä vailla oleva Kemicondin ratkaisu. Todettakoon että Biovakan ratkaisussa olisi osa jäteliemestä pystytty prosessoimaan energiaksi, Kemicond taas kemikaalein alkuvuosien hankaluuksien jälkeen ”muuttaa” jätteen maisemointiin sopivaksi materiaaliksi. Tämä sopimus on sittemmin allekirjoitettu siten, että se lakkaa olemasta voimassa vasta vuonna 2018. Sopimusta laadittaessa kävi ilmi, että jäteliemen käsittely nousee liki miljoonaan markkaan vuodessa.

Useat kaupungit Suomessa hoitavat vastaavan jäteliemen hävittämisen prosessoimalla sen loppujen lopuksi joko sähköksi tai lämmöksi. Porin kaupunki on sitoutunut vähentämään kaupungin aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Luotsinmäen jättipuhdistamo onkin suuri apu tähän kaupungin päätökseen, kunhan asiaan tartutaan pikaisesti. Uuden laitoksen mahdollista rakentamista varten olisi jo tulevassa budjetoinnissa varattava suunnittelu-/konsulttirahaa parhaan mahdollisen ratkaisun löytämiseksi. Kahdeksan vuotta kaikkine selvityksineen ja lupaehtoineen ei ole ollenkaan liian pitkä aika aloittaa työ jo nyt. On tietenkin järkevää rakentaa uusi biokaasulaitos mahdollisimman lyhyen kuljetusmatkan päähän puhdistamosta jo yksistään kuljetusajoneuvojen aiheuttamien päästöjen takia.

Kaupungin johdolle lienee liian kova pala yrittää neuvotella sopimuksen lopettamista ennen määräaikaa ja ilmeisesti vastapuoli osaisi irtisanomisen myös rahastaa tehokkaasti. Vaikka uusi laitos ei olisikaan valmis, voitaisiin jäteliemi kuljettaa jo toimivaan laitokseen ja tuottaa siitä metaania, joka on monikäyttöinen polttoaine. Tarkoitukseen sopivia toimivia laitoksia on olemassa Satakunnassakin. Esimerkiksi VamBio Oy Vampulassa käsittelee kahdeksan kunnan jätevesipuhdistamojen lietteitä tuottaen siitä yli 3MW teholla bioenergiaa. VamBion laitoksella biokaasua siirretään viereiselle Nordkalkin kalkkitehtaalle korvaamaan polttoöljyn käyttöä. Kaasusta tuotettua sähköä myydään lisäksi valtakunnan verkkoon ja lämpöä toimitetaan kaukolämpönä läheisille sikalayhtiöille. Todettakoon myös yrityksen tuottavan sähkön ja lämmön lisäksi lannoitevalmisteita joiden kierrättämisestä syntyvä hyöty vähentää sekin puolestaan hiilidioksidipäästöjä.

Luotsinmäen puhdistamon tämän vuoden lietemääräksi on arvioitu lähes 25000 tonnia. Määrästä syntyisi metaania yli 800 000 m3, jonka energiasisältö on noin 8000 MWh. Toisin sanoen määrä vastaa 800 000 litraa kevyttä polttoöljyä mikä puolestaan riittäisi monen sadan öljylämmitteisen pientalon vuotuiseen käyttöön. Samalla kaupungin hiilidioksidipäästöt vähenisivät yli 2000 tonnia.

Kaupungin nettisivuilta löytyvä tieto kertoo Porin kaupungin viikoittaiset CO2 päästöt. Ne on esitetty kuluttajien sähkönkulutuksen, rakennusten lämmityksen, tieliikenteen, maatalouden ja jätehuollon osalta. Teollisuuden päästöt eivät ole mukana kyseisessä seurannassa. Viikolla 23 lisäsimme päästöjä 6000 tonnia; jätevesipuhdistamon tuottaman lietteen prosessointi biokaasuksi antaisi vuositasolla pari saasteetonta kesäpäivää. Onkin uskottava, että kaupunki ottaa asian huomioon jo ensi vuoden budjettia rakennettaessa.

Toukokuun lopulla ilmestyneessä yhteislehdessä uusirauma ja Porin Sanomat tarkasteltiin myös satamien toimintaa. Artikkeli antoi selvän kuvan mihin suuntaan satamia pitäisi kehittää. Vaikka satamien yhdistämistä ei vakavasti käsitelty. on ”Rauporin” satama taloudellisista syistä satamien yhtiöittämisen jälkeen tehtävä. Porin Tahkoluotoon jäisi kemikaalit, kivihiili ja toivottavasti nopeasti sinne siirrettävä rikaste, Rauma hoitaisi kontti-, puutavara- ja projektiliikenteen.

Mäntyluodon väylän syventäminen 12 metriin ja Kallonlahden osatäyttö on jo saanut aikaan merkillisiä piirteitä ja perättömiä syytöksiä. Vuoden 2010 tappiollisessa tilinpäätöksessä investointien kohdalla väitetään Kallonlahden täyttötyön aiheuttaneen n. 2,5 miljoonan euron ylimääräisen kuluerän. Perusteluna oli, että osa maa-aineksista jouduttiin ajamaan kauemmas Mäntyluodontien varteen. Tämä syytös osoitetaan vielä nimellä yksityishenkilölle ja yhdistykselle.

Nyt Kallonlahdesta varattu täyttöalue alkaa olla valmis, ja ruoppaustyöt jatkuvat edelleen.
Mäntyluodon tien varteen ajetut maa-ainekset ovat olleet koskematta, joten tehty valitus ei mitenkään ole aiheuttanut väitettyä kustannusta. Maa-ainesta puretaan nyt suoraan mereen muualle kuin alkuperäinen lupa edellyttää. Joka tapauksessa maa-aines olisi pitänyt viedä muualle kuin Kallonlahteen, sinne se ei yksinkertaisesti olisi lupaehtojen mukaan mahtunut.

Nyt PS kirjoittaa uudesta ongelmasta eli väylätyön ruoppaus/louhintatyö jatkuu satamajohtaja Nirhamon mukaan urakoitsijan piittaamattomuudesta tehdä omia lisätarkastuksia ennen urakkatarjouksen jättämistä. Näin yritetään löytää tämän viivästyksen takia asialle jonkin syyllisen. On ikään kuin mitään virhettä ei tehtäisi koskaan sataman johdon toimesta. Mielenkiintoiseksi jääkin nähdä ketkä osoitetaan syyllisiksi siihen, että satama ei yllä Nirhamon mukaan vuoden 2011 tulostavoitteeseen.

Kaupunginhallitus oli pyytänyt satamalta selvitystä 25.5. mennessä, miksi tulostavoitteeseen ei päästäisi. Nirhamon nimissä annettu vastaus oli lähes suoranaista pilaa KH:ta vastaan ja niinpä satamalta vaadittiin uusi selvitys 10.6. mennessä tavoitteena esittää asia valtuustolle 13.6. Vastaus oli kuitenkin niin mitäänsanomaton, että uudeksi päiväksi määrättiin nyt kesäkuun loppu. Epämääräiset yritykset tehostaa toimintaa johtavat Nirhamon mielestä pääsääntöisesti toiminnan häiriöihin. Voisiko johdon henkilöjohtamisessa olla se pääsyy? Myöskään toteamukset kaupungin jäykistä sopimuksista henkilöstöä kohtaan eivät paranna tulehtunutta ilmapiiriä. Luonnollista on, että osan syytöksistä hän kohdistaa satamaoperaattoreiden ammattiliittoa kohtaan.

Mäntyluodon sataman väylähanke on osoittautumassa entistä vaikeammaksi eikä asiaa paranna syyttömien panettelu eikä työvoiman tulehtuneet suhteet sataman johdon kanssa. Jo nyt on nähtävissä se selitysten ja tekosyiden keksiminen joiden avulla investointivirhettä yritetään vierittää muiden syyksi. Sataman lupaukset kaupunginvaltuustolle alkavat osoittautua hataraksi unelmaksi joka on epäonnistumassa väärien päätösten ja luulojen perusteella.

Puolet vuodesta luvialainen Mikko Elo (SK 13.5.) toteaa Suomen olevan tuulivoiman kehitysmaa johon tilaan hän omalta osaltaan tuntuu olevan valmis maan jättämään. Perusteena Elo käyttää omalaatuista vertauskuvia mainitessaan mm. että Saksassa ja Tanskassa tuskin kukaan sallisi tuulivoimaloita rakennettavan niin kauniiseen maastoon kuin mitä Luvian metsät ovat! Mitähän tällä perusteella on tekemistä Oosinharjun tuulivoimalapuiston kohdalla?

Melkoiseen liioitteluun Elo syyllistyy puhuessaan ”Luvian kunnan halkaisevista suurista myllyistä”. Kyseisen tuulivoimalapuiston maapinta-ala on 23 ja koko Luvian n.300 km2. Samoin Elo esittää voimaloiden olevan keskellä metsää ”jossa tuuli on useimmiten vähäistä”. Aluehan on valittu juuri siksi, että se tuuliolosuhteiltaan ja suhteellisen syrjäisestä sijainnista johtuen sopii mainiosti tuulivoiman tuottamiseen. Mikko Elolle tiedoksi, että ”kaksi kertaa Helsingin stadionin korkeudella (ilmeisesti hän tarkoittaa stadionin tornin korkeutta?)” tuulee aivan eri tavalla kuin metsässä. Tietty hankkeen puuhamiehet ovat tehneet alueella tuulimittaukset aikaisemmin ja todenneet sen investointia varten kelvolliseksi.

Tuulivoimaloiden ”oikeasta” etäisyydestä asutuksesta on esitetty useita asiantuntijalausuntoja. Elon mainitsemissa maissa on tuulivoimaloita monesti asutuksen välittömässä läheisyydessä. Meillä sellaisen voi nähdä esimerkiksi matkalla Raumalle. Mikä on oikea matka, se riippuu maiseman korkeuseroista, erilaisista melulähteistä (esim. liikenne ja tuuli) ja paljolti myös asukkaiden suhtautumisesta ilmastoystävälliseen energiantuotantoon.

Hakoteille Mikko Elo hairahtuu puhuessaan tuulivoimaloiden ongelmasta niiden käyttöiän loputtua. Nykyaikainen tuulivoimala on lapoja lukuun ottamatta lähes kokonaan mahdollista kierrättää purkamisen jälkeen. Itse asiassa tuulivoimala on vähiten ongelmia aiheuttava käytöstä poistettu puhtaan energian tuottaja. Lisäksi tarvittaessa voimala voidaan myös jo ennen vanhenemistaan siirtää toiseen paikkaan. Vastuu vanhoista laitteista on tietenkin niiden omistajille. Eiköhän tässäkin tapauksessa kaksi vakavaraista yritystä Pori Energia Oy ja Tuuliwatti Oy vastaa tekemisistään.

Mikko Elon kirjoituksessa on leima joka vaivaa montaa mielipidekirjoittajaa, On helppo räksyttää esittämättä vaihtoehtoja, miten esimerkiksi lähes saasteeton tuulienergia korvattaisiin toisella tavalla yhtä nopeasti. Kaupunki on sitoutunut lisäämään hiilidioksidivapaan energian tuotantoa, sen entinen kaupunginvaltuutettu tietänee. Elon teksti onkin yksi murheellinen esimerkki tietämättömyydestä ja itsekkäästä ajattelusta oman puolivuotisen maiseman puolesta.