Eeva Sinerjoki tuo kolumnissaan (SK 5.9.) satiirisesti esiin kaupungin autoistumisen toteamalla mm. mahdolliseksi kerrostalojen sijoittamismahdollisuuden kauas keskustasta. Myös vertaus lehmästä ja autosta on osuva, molemmat kun ovat ilmaston pahimpia saastuttajia. Kolumnistina maisematutkija nostaa esille ne ongelmat joiden kanssa kaupungissamme painimme. Yksityisautoilu on tietty jokaisen oikeus, mutta ei velvollisuus. Joukkoliikenne nykyisellään ei houkuttele autoonsa tottunutta luopumaan tavastaan. Ehkäpä radikaali muutos joukkoliikenteessä voisi tuoda apua?
Viime päivinä on ollut luettavissa lehdissä moitteita ja uskomuksia kaupungin lisätessä maksullisten pysäköintipaikkojen määrää. Talous toisen jälkeen kääntyy kahden henkilöauton käyttöön, korskeimmissa tapauksissa perheen nuori saa vielä mopoauton käyttöönsä. Kymmenettuhannet eurot kannetaan autokauppaan, muutaman euron pysäköintimaksusta nostetaan poru, liikkeet yrittävät uskotella asiakkaiden katoamista maksullisen pysäköinnin tullessa pääoven eteen.
Joukkoliikenteestä todetaan, että sitä käytettäisiin enemmän jos se olisi edullisempaa. Useimmiten katsotaan vain kertamaksun suuruutta ja unohdetaan paikallisliikenteen huokeat kustannukset käyttämällä kymppi- tai kuukausilippua. Niinpä julkinen keskustelu on pyörinyt enemmän vain linja-autovuorojen vähentämisessä ja reittien uusimisessa. Pitäisikin olla rohkeutta lisätä joukkoliikennettä viemällä siitä osa raiteille.
Joukkoliikenneharrastaja Joona Packalén on juuri tehnyt selvityksen (luettavissa: www.sataraide.blogspot.com) jossa hän lähestyy läntisen Porin joukkoliikennettä liikennöintikustannusten näkökulmasta. Laskemat osoittavat että soveltamalla ja käyttämällä nykyisen rautatien tarjoamaa synergiaetua voisi raideliikenne Mäntyluotoon olla taloudellisesti kilpailukykyinen nykyisen linja-autoliikenteen kanssa. Packalén toteaa myös vastaavien ratkaisujen tuoneen lisämatkustajia yleensäkin joukkoliikenteeseen niin koti- kuin ulkomailla.
Joustavan lähiliikenteen siirtyessä enemmän raideliikenteeseen tarvitaan täydentävää linja-autoliikennettä jotka näin yhdessä muodostaisivat joustavan ja nopean yhteyden vähentäen oman auton tarvetta kaupungin keskustassa. Luonnollisesti muutostyö tulee viemään aikaa. Kuitenkin odottaisin päättäjien tutustuvan Packalénin työhön: kokonaan erilainen lähestymistapa tekee sen mielenkiintoiseksi osoittamalla uuden suunnan osalle Porin joukkoliikennettä. Samalla se avaisi myös vision myöhäisempään keskustan sisäiseen raideliikenteeseen.
Joustavaa lähiliikennettä parantaisi huomattavasti se, että hankittaisiin sellaista kalustoa, jossa voisi kuljettaa polkupyöriä ilman eri hintaa perusmaksulla/ kortilla. Berliinissä tämä on ymmärtääkseni mahdollista.
Valitettavasti raideliikenteen kehittäminen jäi pois vuoden 1969 Yleiskaavassa. Silloin Porista olisi voinut tulla Suomen paras joukkoliikennekaupunki Meriporin nauhakaupungin kehittämisen kautta.