Varsinainen huoli merituulipuistoon kohdistuu kohteen monivuotiseen vitkutteluun ja ilmeiseen (?) haluttomuuteen aloittaa rakentaminen. Tämä asia nousi esiin myös lautakunnan kokouksessa. Asiasta on puhuttu pitkään ja rakentamisen piti alkaa jo viime vuonna. Nyt hankkeen viivästyessä valtion investointiavustukset ja työllistämisrahat uhkaavat mennä muihin tuulipuistoihin.

Suunnitteilla on tällä hetkellä maassamme useita merituulipuistoja. Viime kuussa aloitti PVO-Innepower Oy:n 10 voimalan merituulipuisto Kemin Ajoksessa; suunnittelussa on mahdollisesti 40 lisää. Samaisella yrityksellä on hanke Kristiinankaupungin ja Närpiön merituulipuistoon noin 80 voimalaa. Pohjolan Voima Oy:llä on ainakin kaksi projektia: Kokkolaan noin 70 ja Oulu-Haukiputaalle 162 voimalaa. Korsnäsiin ja Iin -Haukiputaan alueelle WPD Finland Oy:llä puolestaan kaavailee yhteensä 60–280 tuulivoimalaa. Todettakoon vielä, että oheisista kohteista rakentamisen on suunniteltu alkavan vuosina 2010–2012 kohteissa, jotka sisältäisivät kaikkiaan yli 350 voimalaa.

Nyt voitaneen vaatia Suomen Hyötytuuli Oy:ltä nopeaa toimintaa Tahkoluodon edustan ensimmäisen tuulivoimalan pystyttämisestä alueelle tulevaan merituulipuistoon vähentämään omalta osaltaan hiilidioksidipäästöjä ja lisäämään paikkakunnan työllisyyttä ennen kuin valtiovallan myöntämät lisämäärärahat valuvat muille paikkakunnille.

Tapio Meri

Porin ympäristölautakunnan pj

 Tekniikka & Talous-lehti (23.1.) raportoi satamien pudotuspelin kiihtyvän Suomessa. Samaisessa artikkelissa oli myös haastateltu Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamoa. Hänen näkemyksensä mukaan satamia tulee yhdistää nopeasti ja sen hän tekisi aluksi Turun ja Naantalin sekä Kotkan ja Haminan satamille. Hän myös joutui myöntämään keskustelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä todeten kuitenkin että ”satamien roolit ovat siksi erilaiset, että erillään olo on parempi vaihtoehto”. Tässä taas kerran törmäämme NIMBY ilmiöön (”ei minun takapihalleni”). Uskon kuitenkin satamien tehtävänä pääasiassa olevan laivaliikenteen avulla tapahtuva tuonti ja vienti sijaintipaikasta riippumatta.

Synkkenevien talousnäkymien edessä valtiovallalta odotetaan käsittämättömiä satsauksia: molemmat satamat kun haaveilevat 12 metrin syväväylien rakentamisesta. Porin Tahkoluotoon on jo 15 metrin väylä, siirrettäköön rikasteen purku sinne, jolloin väylän syventäminen Mäntyluodon vähenevän liikenteen takia on turha ja kallis investointi.

Raumalla koko sataman olemassaolo on yhden tukijalan varassa. Uhkana onkin nykytrendin mukainen paperi- ja selluteollisuuden alasajo. Tällöin paperi- ja selluteollisuuden viennin ja puutavaran tuonnin myötä Rauma kutistuu kääpiösatamaksi, joka samalla voisi myös unohtaa lähes suuruudenhullut laajennushankkeensa.

Vuosi on vaihtunut ja niin myös molempien kaupunkien valtuustoissa on paljolti uusia voimia, jotka voivat aloittaa uudet neuvottelut Rauman ja Porin satamien yhdistämisestä. Tulevana keväänä valmistuu Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen selvitystyö ”Satamien aluetaloudelliset vaikutukset” juuri Rauman ja Porin satamien välillä. Jo tässä vaiheessa on syytä muistuttaa päättäjille selvitystyön oletusten perustuvan vuoden 2007 tuloksiin. Realismi on jotakin muuta, se on jo nyt nähtävissämme.

Morenia Oy:n soranostohankkeen yhteydessä lehdessä mainittujen muiden haittatekijöiden kohdalla tulee kiinnittää huomiota liikenteen kasvuun(maksimissaan 50 40 tonnin sora-autoa ennestään tukkoiselle Mäntyluodontielle) ja koko nostojärjestelmän meluhaittoihin. Kun nyt eräät huvilaomistajat ovat kauhistelleet tuulivoimalan roottorien suhinaa, niin sorannosto toisi parhaaseen kesäaikaa kuultavaksi uusia ääniä.

Imuruoppaajan aiheuttama meteli, meritse kuljetus varastopaikalle (1-3 kertaa/vrk) joko Mäntyluodon tai Tahkoluodon satama-alueelle, kuorman purku, sen jatkokuormaus aikanaan, maaliikenteen melut jne. Rohkenen todeta tämän melumaailman sopivan kovin huonosti Selkämeren kansallispuiston kainaloon.

Pori nostaa peltovuokriaan kahdeksan vuoden jälkeen. Nyt olisi kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus ottaa pikkuaskel oikeaan suuntaan. Vaihtoehtoja lienee useampia, mutta kaupunki voinee liittää vuokrasopimuksiin maininnan, että vuokra ei nouse niille, jotka tekevät sopimuksen Pori Energia Oy:n kanssa ruokohelpeen viljelemisestä. Kaanaan monipolttolaitos syytää juuri nyt pitkälti turpeella tehtyä energiaa kaukolämpöverkkoon. Kuitenkin polttamalla ruokohelvettä sekoitettuna turpeeseen ehkäistään osalta hiilidioksidipäästöjä.

Ruokohelve on todellinen hyötykasvi. Sen lannoitustarve on vähäinen ja kasvi pystyy kierrättämään ravinteita. Viljelyn aiheuttamat huuhtoutumat ovat 40 prosenttia pienemmät kuin perinteisillä viljelyskasveilla ja viljelijä saattaa saada yhdellä kylvöllä satoa jopa 15 vuotta.

Ruokohelpeestä saatava energiamäärä on 20 joissakin tapauksissa jopa 30 MWh/hehtaari.. Kaupungin pelloista olisi siis saatavissa peltoenergian muodossa lähes 2000 sähkölämmitteisen talon tarvitsema vuotuinen energia. Toivoa sopii, että viljelysopimukset määrätään (elleivät jo ole) kohdistumaan juuri ruokohelpeeseen.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös sallia Porin Prosessivoiman polttaa kaupan ja ja teollisuuden pahvi- ja kartonkijätettä tulevassa polttolaitoksessaan herättää kysymyksiä. Miten esimerkiksi kyseinen polttoaine määritellään tarkemmin, mikä on sen tuoma hyöty verrattuna uudelleen käyttöön paperiteollisuudessa? Entä miten hoidetaan, vai hoidetaanko ollenkaan, tuodun jätteen sisältämät muut jätteet, joita ei luvan mukaan saisi polttaa?

Prosessivoiman hakemuksessa korostetaan turpeen osuutta pääpolttoaineena. Niinpä Poriin lisääntymässä olevan kaukolämmön käyttäjä ”sitoutuu” osallistumaan ilmastomme saastuttamiseen. Niin hyvä ratkaisu kuin kaukolämpö voisikin olla Prosessivoiman tapaisessa tuotantolaitoksessa, niin valitulla turveratkaisulla tuhotaan yhä suuri osa Porin ilmastolle asetettuja tavoitteita: vähentää paikkakunnan kasvihuonepäästöjä.

Lehtitietojen mukaan polttolaitos käyttää myös toista saastuttavaa polttoainetta eli kivihiiltä nyt alkuvaiheessa jopa 20 prosenttia. Lupaukset alkaa käyttää puuta polttoaineena ovat vain sanahelinää: puun hinta kun on moninkertainen tuotettua kilowattituntia kohden.

Todettakoon, että kyseinen lehtiartikkeli korostaa Aittaluotoon kohdistuvan liikenteen vähenevän 40 prosenttia. Lieneekin selvää, että jopa 150 rekan ajoliikenne Mäntyluodon tielle jää mainitsematta. Koko totuuden esiintuominen lienee kovin vaikeaa?

Mäntyluodon satama sai säädetyssä järjestyksessä ympäristöluvan, mutta luvan muutamat epätarkkuudet antavat mahdollisuuden epätarkkaan purkutyöhön aiheuttaen jatkuvaa huolta Uniluodossa asuville perheille. Kyseessä on tällöin lähinnä rikasteen purun kanssa toistuvat ongelmat.

Satamaan tilattu ”pölytön” rikasteen purkujärjestelmä osoittautui alusta pitäen sudeksi ja niinpä purku nostureilla avokuupilla jatkuu; Vaikka kuuppia on paranneltu ja saatu melko tiiviiksi, niin kattoluukkujen kautta tapahtuva purku saastuttaa edelleen satamaa ja lähialuetta kuten aikaisemminkin. Tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen rikastepöly leviää milloin sataman alueelle, milloin kohti asutusta. Katolla olevat rikastekasat osoittavat vääjäämättömästi systeemin heikkouden.

Pölyn määrää vielä lisäävät rikastehallin suuret oviaukot, jotka aiheuttavat hallissa voimakkaan vedon, jota vielä rakennuksen sivussa olevat aukot lisäävät. Näin pöly ajautuu myös sataman ajoradoille, joista maaliikenne vielä nostaa sen ilman varsinkin kuivan kelin aikana.

Miten tilanne voitaisiin korjata? Parasta olisi tietenkin ollut sijoittaa purku alun perin Tahkoluotoon semminkin kun sinne johtaa jo syväväylä. Miksi virhettä ei voisi ryhtyä korjaamaan vielä nytkin?  Nyt satama haaveilee kalliista väyläsyvennyksestä Mäntyluotoon, johon veronmaksajienkin pennosia kuluu melkoinen määrä.

Satama tarvitsee rikastepurun tuomat eurot kipeästi. Tämän tulisi kuitenkin tapahtua niin kuin ympäristölupakin edellyttää ottamalla huomioon myös ihmisten viihtyvyyden. Niin kauan kuin purku tapahtuu kuuppanosturilla, ei ongelma poistu. Vaihtoehdoksi purun siirtämisestä Tahkoluotoon jää pölytön järjestelmä aluksen ruumasta ilman nosturia suoraan rikastevarastoon.

Prosessivoiman hakemuksessa korostetaan turpeen osuutta pääpolttoaineena. Niinpä Poriin lisääntymässä olevan kaukolämmön käyttäjä ”sitoutuu” osallistumaan ilmastomme saastuttamiseen. Niin hyvä ratkaisu kuin kaukolämpö voisikin olla Prosessivoiman tapaisessa tuotantolaitoksessa, niin valitulla turveratkaisulla tuhotaan yhä suuri osa Porin ilmastolle asetettuja tavoitteita: vähentää paikkakunnan kasvihuonepäästöjä.

Lehtitietojen mukaan polttolaitos käyttää myös toista saastuttavaa polttoainetta eli kivihiiltä nyt alkuvaiheessa jopa 20 prosenttia. Lupaukset alkaa käyttää puuta polttoaineena ovat vain sanahelinää: puun hinta kun on moninkertainen tuotettua kilowattituntia kohden.

Todettakoon, että kyseinen lehtiartikkeli korostaa Aittaluotoon kohdistuvan liikenteen vähenevän 40 prosenttia. Lieneekin selvää, että jopa 150 rekan ajoliikenne Mäntyluodon tielle jää mainitsematta. Koko totuuden esiintuominen lienee kovin vaikeaa?

Mainio asiakaslehtenne Wattiviesti on saavuttanut taas porilaisten kodit, ja saman aikaan lehtien mielipidepalstoilla päivitellään jatkuvia energiaan liittyviä hinnankorotuksia.

Nyt Wattiviestissä Jouko Kataja perustelee korotusten tarpeellisuutta sähkön markkinahinnan 40 % korkeammalla hinnalla ja kivihiilen hinnan kaksinkertaistumisella.

Artikkeli myös kertoo hinnankorotuksen ainoana syynä olevan hankintakustannusten nousu. Jotta kuluttajana pääsisin epäilyksistäni, pyydän Pori Energiaa vastaamaan ja oikaisemaan mahdolliset väärinkäsitykset oheisessa tekstissä.

Kaikille lehden lukijoille ei liene tuttu termi päästöoikeudet, Nyt esimerkiksi Kaanaan uusi polttolaitos on saanut veloituksetta vuosiksi 2008–2012 yli 1.370.000 tonnia päästöoikeuksia (siis luvan kasvihuonekaasujen päästöön ilmakehään) josta se voi tämän hetkisen hintatason mukaan (noin 20 euroa/tonni) veloittaa osan asiakkailtaan. Laitos tuottaa sähköä ennakkotietojen mukaan 65 MWh ja lämpöenergiaa mm. kaukolämpöön 70 MWh. Laitos voi myös tarvittaessa myydä nämä oikeudet eteenpäin. Onko tämä käsitys oikea?

Mitkä sitten ovat perusteet lehden tietoihin energian hinnasta? Energialähteiden hinnoissa on tapahtunut mm. seuraavia muutoksia:

Jyrsinturpeen (käyttö 19 % sähkön hankintaan), joka on saastuttavin tapa tuottaa energiaa, hinta on ollut vakaa jo pitkään. Sillä ei voi olla merkitystä jatkuviin hinnankorotuksiin: esimerkiksi joulukuun 2006 jyrsinturpeen hinta oli 8,3 euroa 1000 tuotettua kilowattituntia kohden ja, nyt kesäkuussa 2008 8,7 euroa. Kaukolämpöverkostoon ajautunut veronmaksaja voikin ihmetellä seuraavan hinnankorotuksen syitä: Kaanaa kun tulee käyttämään pääasiassa polttoaineena turvetta energian valmistukseen.

Wattiviestissä oli myös tieto kivihiilen (käyttö 19 % sähkön hankintaan), joka on toiseksi saastuttavin tapa tuottaa energiaa, hinnan kaksinkertaistumisesta. Saman lähteen mukaan kivihiilen hinta rannikkolaitoksessa samoin perustein laskettuna oli joulukuussa 2006 14,3 euroa 1000 tuotettua kilowattituntia kohden ja nyt kesäkuussa 2008 19,7 euroa.

Laskeeko Pori Energia eri tavalla vai toimiiko tässä hyvin ansaitseva välikäsi?

Vesivoima, puupolttoaine ja tuulivoima (käyttö 15 % sähkön hankintaan) ovat tunnetusti ”puhtaita” energian valmistukseen käytettyjä ”raaka-aineita”. Tuotettu energia kuitenkin laskutetaan kalliimmalla tavalla (esim. kivihiili) tuotetun energian mukaan. Onko tämä käsitys oikein?

Edellä mainitut hinnat ovat Bioenergia lehdissä olleita Pöyryn julkaisemia hintatietoja. Rohkenenkin odottaa Wattiviestin toimitukselta selvitystä yllä oleviin mahdollisiin väärinkäsityksiin.

Porin satamaa vaivaa halu olla kaikessa mukana. On toki ymmärrettävää tuloksen heiketessä että asiakkaita yritetään haalia mistä tahansa. Itsestään selvää jo pitäisi olla, että sahatavara ei tule enää koskaan näyttelemään Mäntyluodossa kuin vähäistä sivuosaa ja juuri tällainen roikkuminen bisneksessä on kokonaisuutena vähemmän taloudellista. Voimat pitäisikin suunnata Tahkoluodon kemikaalisataman kehittämiseen ja oikeamuotoiseen rikastekäsittelyyn..

Satamanjohtaja Jaakko Nirhamo kertoo pölyttömän järjestelmän toimivan jo moitteettomasti tarkoittaen ilmeisesti Tahkoluodon satamaa. Samaan aikaan uniluotolaiset kärsivät jatkuvasti Mäntyluodon rikastepölyistä. Sataman ympäristöluvassa on määrätty suojattu pölytön ratkaisu myös Mäntyluotoon. Tämän soisi olevan vaaditun mukainen: Tahkoluodossa kun järjestelmä toimii ainakin toistaiseksi heikosti.

Nirhamon kaipuu uudesta hiilivoimalasta lienee peräisin sataman hiipuvista tuotoista. Onhan hiili rikasteen ohella erinomainen tulonlähde satamatoiminnalle. Uusi hiilivoimala on kuitenkin mahdoton ratkaisu Porille niin kuin koko maalle. Vuonna 2007 Meri-Porin voimalaitos oli maamme kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Samaan aikaan Porin seutukunta on lupautunut vähentämään huomattavasti kasvihuonekaasujensa päästöjä. Yhtälö, jota kukaan ympäristöstään huolehtiva ei voi ratkaista. Mahdollinen voimalaitoshanke onkin valtuuston tehtävä aikanaan mahdottomaksi, jos lupa sellaiseen piittaamattomasti annettaisiin

Tuottavan sataman tulevaisuus perustuu ennen pitkään tehtävään osakeyhtiömalliin sekä Rauman ja Porin satamien yhdistämiseen. Jatkuva kissanhännänveto naapureiden välillä tarvitsee ainakin Porin päähän uutta neuvotteluvoimaa. Tähän tulevat vaalit antavat hyvät mahdollisuudet.

Jos neljän hehtaarin alueella ammutaan haulikolla lyijyhaulitäytteisin patruunoin (noin 36 gr lyijyä), kylvetään maahan vähintään 54 kiloa lyijyä moisen määrän tappamiseen. Lyijy liukenee hitaasti, ja lannoitteet vielä edistävät lyijyn liukenemista maan kautta mansikoihin. Lienevätkö siten myytävät mansikat kuinkakin lyijypitoisia?

Lopputuloksena saadaan ongelma poistettua näennäisesti, jälkikäteen tulevat ongelmat

Suuremmassa mittakaavassa tapahtuu sama ydinvoimaloiden kanssa. Saadaan hetkellisesti ongelma poistettua energiaa tuotettaessa, jälkikäteen tulevat ongelmat…

Mitäkö yhteistä on merimetsolla ja työttömyydellä? Molemmat ovat päässeet hallitusohjelmaan. Se nimittäin määrittää että merimetsojen kannan kasvun rajoittaminen sallitaan erityisillä ongelma-alueilla. Onhan toki selvää, että Suomen noin 6000 paria merimetsoja muodostaa kansakunnalle uhan, joka on verrattavissa vanhusten hoitamisen ja ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomiin ongelmiin.
Nyt siis olemme saaneet hallitusohjelmaamme ensimmäisen meitä uhkaavan lintulajin suurpetojen ja hylkeiden pariin. Kuuluuko se sinne muustakin syystä kuin että sattuu ulostamaan muiden eläinten tavoin, joihin me ihmisetkin kuulumme? Ai niin sehän syö kalaa…