Mekla Blogi

Vaasan hallinto-oikeuden päätös sallia Porin Prosessivoiman polttaa kaupan ja ja teollisuuden pahvi- ja kartonkijätettä tulevassa polttolaitoksessaan herättää kysymyksiä. Miten esimerkiksi kyseinen polttoaine määritellään tarkemmin, mikä on sen tuoma hyöty verrattuna uudelleen käyttöön paperiteollisuudessa? Entä miten hoidetaan, vai hoidetaanko ollenkaan, tuodun jätteen sisältämät muut jätteet, joita ei luvan mukaan saisi polttaa?

Prosessivoiman hakemuksessa korostetaan turpeen osuutta pääpolttoaineena. Niinpä Poriin lisääntymässä olevan kaukolämmön käyttäjä ”sitoutuu” osallistumaan ilmastomme saastuttamiseen. Niin hyvä ratkaisu kuin kaukolämpö voisikin olla Prosessivoiman tapaisessa tuotantolaitoksessa, niin valitulla turveratkaisulla tuhotaan yhä suuri osa Porin ilmastolle asetettuja tavoitteita: vähentää paikkakunnan kasvihuonepäästöjä.

Lehtitietojen mukaan polttolaitos käyttää myös toista saastuttavaa polttoainetta eli kivihiiltä nyt alkuvaiheessa jopa 20 prosenttia. Lupaukset alkaa käyttää puuta polttoaineena ovat vain sanahelinää: puun hinta kun on moninkertainen tuotettua kilowattituntia kohden.

Todettakoon, että kyseinen lehtiartikkeli korostaa Aittaluotoon kohdistuvan liikenteen vähenevän 40 prosenttia. Lieneekin selvää, että jopa 150 rekan ajoliikenne Mäntyluodon tielle jää mainitsematta. Koko totuuden esiintuominen lienee kovin vaikeaa?

Mäntyluodon satama sai säädetyssä järjestyksessä ympäristöluvan, mutta luvan muutamat epätarkkuudet antavat mahdollisuuden epätarkkaan purkutyöhön aiheuttaen jatkuvaa huolta Uniluodossa asuville perheille. Kyseessä on tällöin lähinnä rikasteen purun kanssa toistuvat ongelmat.

Satamaan tilattu ”pölytön” rikasteen purkujärjestelmä osoittautui alusta pitäen sudeksi ja niinpä purku nostureilla avokuupilla jatkuu; Vaikka kuuppia on paranneltu ja saatu melko tiiviiksi, niin kattoluukkujen kautta tapahtuva purku saastuttaa edelleen satamaa ja lähialuetta kuten aikaisemminkin. Tuulen suunnasta ja voimakkuudesta riippuen rikastepöly leviää milloin sataman alueelle, milloin kohti asutusta. Katolla olevat rikastekasat osoittavat vääjäämättömästi systeemin heikkouden.

Pölyn määrää vielä lisäävät rikastehallin suuret oviaukot, jotka aiheuttavat hallissa voimakkaan vedon, jota vielä rakennuksen sivussa olevat aukot lisäävät. Näin pöly ajautuu myös sataman ajoradoille, joista maaliikenne vielä nostaa sen ilman varsinkin kuivan kelin aikana.

Miten tilanne voitaisiin korjata? Parasta olisi tietenkin ollut sijoittaa purku alun perin Tahkoluotoon semminkin kun sinne johtaa jo syväväylä. Miksi virhettä ei voisi ryhtyä korjaamaan vielä nytkin?  Nyt satama haaveilee kalliista väyläsyvennyksestä Mäntyluotoon, johon veronmaksajienkin pennosia kuluu melkoinen määrä.

Satama tarvitsee rikastepurun tuomat eurot kipeästi. Tämän tulisi kuitenkin tapahtua niin kuin ympäristölupakin edellyttää ottamalla huomioon myös ihmisten viihtyvyyden. Niin kauan kuin purku tapahtuu kuuppanosturilla, ei ongelma poistu. Vaihtoehdoksi purun siirtämisestä Tahkoluotoon jää pölytön järjestelmä aluksen ruumasta ilman nosturia suoraan rikastevarastoon.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös sallia Porin Prosessivoiman polttaa kaupan ja ja teollisuuden pahvi- ja kartonkijätettä tulevassa polttolaitoksessaan herättää kysymyksiä. Miten esimerkiksi kyseinen polttoaine määritellään tarkemmin, mikä on sen tuoma hyöty verrattuna uudelleen käyttöön paperiteollisuudessa? Entä miten hoidetaan, vai hoidetaanko ollenkaan, tuodun jätteen sisältämät muut jätteet, joita ei luvan mukaan saisi polttaa?

Prosessivoiman hakemuksessa korostetaan turpeen osuutta pääpolttoaineena. Niinpä Poriin lisääntymässä olevan kaukolämmön käyttäjä ”sitoutuu” osallistumaan ilmastomme saastuttamiseen. Niin hyvä ratkaisu kuin kaukolämpö voisikin olla Prosessivoiman tapaisessa tuotantolaitoksessa, niin valitulla turveratkaisulla tuhotaan yhä suuri osa Porin ilmastolle asetettuja tavoitteita: vähentää paikkakunnan kasvihuonepäästöjä.

Lehtitietojen mukaan polttolaitos käyttää myös toista saastuttavaa polttoainetta eli kivihiiltä nyt alkuvaiheessa jopa 20 prosenttia. Lupaukset alkaa käyttää puuta polttoaineena ovat vain sanahelinää: puun hinta kun on moninkertainen tuotettua kilowattituntia kohden.

Todettakoon, että kyseinen lehtiartikkeli korostaa Aittaluotoon kohdistuvan liikenteen vähenevän 40 prosenttia. Lieneekin selvää, että jopa 150 rekan ajoliikenne Mäntyluodon tielle jää mainitsematta. Koko totuuden esiintuominen lienee kovin vaikeaa?