Voimakkaimmat vastalauseet esillä ollutta kaavaehdotusta vastaan tulevat tahoilta, jotka näkevät Tahkoluodon sataman kehitystyön olevan välttämätöntä tulevaisuuden kannalta. Näin esimerkisi Porin sataman johtokunnan ja Hacklin Oy:n lausunnot ovat jyrkästi esitettyä suunnitelmaa vastaan. Maakuntaliitto puolestaan paheksuu sataman ja loma-asuntojen rinnakkaisoloa. Vielä merkittävämmäksi nousee Varsinais-Suomen ELY- keskuksen lausunto sen todetessa kaavaesityksen olevan täysin ristiriidassa ympäristön kanssa. Onkin kovin vaikea uskoa, että kaavaehdotus ei johtaisi valituksiin.

Kaupunkisuunnittelu oli liittänyt kaavaehdotukseen lauselman, jossa kiellettäisiin sataman läheisyydessä olevien kesämökkien myynti ja tarkkaan mietittäisiin nyt vuokratonteilla olevien sopimusten jatkamista. Kaupunginhallitus (KH) vaati kokouksessaan tämä lauselman poistamista. Näin kyseinen osio poistettiin kokonaan eikä ainakaan julkisuuteen ole tullut perusteita päätöksestä. KH:n tulisikin selvittää, miksi lauseke tekstistä katosi. Näin herännneet epäluulot tonttien myymisestä ”tietyille tahoille” hälvenisivät.

Osayleiskaavan toinen merkityksellinen ongelma on päätös hylätä kaikki alueen tuulivoimalat, vaikka Tahkoluodon tuuliolosuhteet ovat maamme parhaita. Samalla kun kaupunki on sitoutunut kasvihuonepäästöjen vähentämiseen se laimilyö oivan mahdollisuuden lisätä vihreän energian tuotantoa.
Sataman johtokunta olisi valmis hyväksymään voimalat satamalaajennuksen pohjoispuolelle, mutta suhtautuu kielteisesti eteläpuolen tuulivoimaloihin mahdollisen satamalaajennuksen tarvitseman (?) radan vuoksi. Pohjoispuolella on taas vastassa huvilavuokraajien/-omistajien tarkkakorvainen ja -näköinen ryhmä lähisaarissa.

Viime päivinä SK:nkin sivuilla on todettu Rauman satamaan rakennettavan useampia tuulivoimaloita. Pohjois-Satakunnan pikkukunnat ovat tosissaan liikkeellä useammankin kohteen kanssa. Tahkoluodon tuuliset rannat ovat pysymässä kannattamattomina lähes ilmaisen puhtaan energian mainiona rakentamispaikkana.

Tuulivoimarakentamista koskevat erityiset säännökset määrittelevät tarkemmin, mihn seikkoihin pitää kiinnittää erikoisesti huomiota. Nyt lisäämällä oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan maininnan tuulivoiman rakentamisesta alueella,varmistetaan niiden rakentamismahdollisuus myös tulevaisuudessa.

23.1,2012

Koski on jo myös ennättänyt todeta oikeaoppiseksi jakaa satamia erikoistumaan. Yhä suuremmaksi kysymysmerkiksi nousee Mäntyluodon sataman syventämisen merkitys. Ilman nykyistä rikasteen pölyttämistä sataman tulos olisi katastrofaalinen. Kuten useasti aikaisemmin on vaadittu, tulisi rikasteen käsittelyn tapahtua Tahkoluodossa. Tämän satamajohtaja Jaakko Nirhamokin on myöntänyt. Tällä hetkellä ovat Mäntyluodon sataman rikastepurkupaikat täynnä. Entäpä jos jokin suurehko alus tahtookin purkaa kuormansa moisessa tilanteessa. Tällaista on aikaisemminkin tapahtunut. Liekö sitten syy ollut huonosti hoidetussa logistiikassa vai rikastejunien määränpäässä Harjavallassa.

Vuoden 2010 Suomen satamien tonnimääriä katsottaessa nousisi ”Raupori” kolmanneksi suurimmaksi, kun Sköldvikin öljytonneja ei oteta huomioon. Edellä olivat Helsinki ja jo yhdistynyt HaminaKotka Satama Oy. Sama suuntaus on 2011 tammi-syyskuu tilastossa, jossa Raupori hätyyttelee jo Helsingin toista sijaa. Tilastot todistavat myös sen että Pori on tuonti- ja Rauma vientisatama (toki myös suuri tuoja, kiitos paperi- ja selluloosan raaka-aineiden). Porin satamien tulos riippuu rikasteen ja kivihiilen menekistä. Uusiutuvien energiamuotojen lisääntyessä kivihiilen tarve lauhdevoimalähteenä alkaa vähetä ja rikasteelle löytyy näin helposti tilaa Tahkoluodosta.

Hyvän syyn nopeaan, heti yhtiöittämisen jälkeiseen satamien liittämiseen antaa tilakysymys. Raumalla on huutava pula konttien säilytyspaikoista, satamalaajennus Ulko-Petäjäksen suuntaan saattaa olla vuosien takana. Mäntyluodon kentät huutavat tyhjyyttä. Nyttemmin tyhjille katoksille yritetään löytää uutta käyttöä: yhteen katokseen on alettu purkaa REF-kierrätyspolttoainetta.

Toiveena olkoon siis Tahkoluodon kehittäminen nopeasti rikasteen purkupaikkana, polttoaínesäiliöt Rauman satamasta pääsääntöisesti pois ja tilaa näin konttien varastoinnille, Porin Tahkoluodosta johtava kemikaalisatama myös Rauman tarpeisiin, Mäntyluodon satamalle tietyt konttiasiakkaat virkistämään sataman työllisyyttä, yhteinen hallinto ja järkeä sataman hankintoihin.

Viime päivinä on ollut luettavissa lehdissä moitteita ja uskomuksia kaupungin lisätessä maksullisten pysäköintipaikkojen määrää. Talous toisen jälkeen kääntyy kahden henkilöauton käyttöön, korskeimmissa tapauksissa perheen nuori saa vielä mopoauton käyttöönsä. Kymmenettuhannet eurot kannetaan autokauppaan, muutaman euron pysäköintimaksusta nostetaan poru, liikkeet yrittävät uskotella asiakkaiden katoamista maksullisen pysäköinnin tullessa pääoven eteen.

Joukkoliikenteestä todetaan, että sitä käytettäisiin enemmän jos se olisi edullisempaa. Useimmiten katsotaan vain kertamaksun suuruutta ja unohdetaan paikallisliikenteen huokeat kustannukset käyttämällä kymppi- tai kuukausilippua. Niinpä julkinen keskustelu on pyörinyt enemmän vain linja-autovuorojen vähentämisessä ja reittien uusimisessa. Pitäisikin olla rohkeutta lisätä joukkoliikennettä viemällä siitä osa raiteille.

Joukkoliikenneharrastaja Joona Packalén on juuri tehnyt selvityksen (luettavissa: www.sataraide.blogspot.com) jossa hän lähestyy läntisen Porin joukkoliikennettä liikennöintikustannusten näkökulmasta. Laskemat osoittavat että soveltamalla ja käyttämällä nykyisen rautatien tarjoamaa synergiaetua voisi raideliikenne Mäntyluotoon olla taloudellisesti kilpailukykyinen nykyisen linja-autoliikenteen kanssa. Packalén toteaa myös vastaavien ratkaisujen tuoneen lisämatkustajia yleensäkin joukkoliikenteeseen niin koti- kuin ulkomailla.

Joustavan lähiliikenteen siirtyessä enemmän raideliikenteeseen tarvitaan täydentävää linja-autoliikennettä jotka näin yhdessä muodostaisivat joustavan ja nopean yhteyden vähentäen oman auton tarvetta kaupungin keskustassa. Luonnollisesti muutostyö tulee viemään aikaa. Kuitenkin odottaisin päättäjien tutustuvan Packalénin työhön: kokonaan erilainen lähestymistapa tekee sen mielenkiintoiseksi osoittamalla uuden suunnan osalle Porin joukkoliikennettä. Samalla se avaisi myös vision myöhäisempään keskustan sisäiseen raideliikenteeseen.

Satama-altaan rakennuttamisesta vastaa Porin kaupunki. Rakennuttaja oli pyytänyt lupaa noin 50 000 M3:n silttimoreenin läjittämisestä väylän vesiläjitysalueelle Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY) vedoten taloudellisempaan ja nopeampaan massojen käsittelyyn. Samassa lupapyynnössä todettiin myös, että maa-aines ei sisällä haitallisia ainesosia. ELY ”katsoi” että uutta lupaa ei tarvitse hakea AVIlta vaikka alkuperäisestä lainhyväksymästä ympäristöluvasta poiketaan. Kuka siis viime kädessä vastaa ympäristölupien noudattamisesta vai onko kyseessä kahden viraston välinen nokkapokka?

AVIn myöntämän sataman ympäristöluvan toinen allekirjoittaja on ympäristöneuvos Tapio Kovanen. Puhelinkeskustelussa hän totesi, että AVI myöntää luvat ja ELY valvoo mm. luvanvaraisia töitä. Hänen mukaansa on osittain maan tapa, että vähäisiin muutoksiin ELYllä on ollut tapana tehdä korjauksia. Tätä ei mitenkään laissa ole sanottu. Onko nyt noin 15 %:n poikkeama (satama-altaan kuokkaruoppauksen lupa kaikkiaan 340 000 M3), lupaan sitten vähäinen, jääköön kunkin itsensä mietittäväksi.

Valitettavana todistuksena virastojen olemattomasta tiedottamisesta kertoo se, että Porin kaupungin ympäristövirasto ei saanut mitään tietoa rakennuttajan ja ELYn välisestä toiminnasta ennen kuin uniluotolaiset havahtuivat proomuliikenteeseen. Kaikki näyttää olevan mahdollista?

Useat kaupungit Suomessa hoitavat vastaavan jäteliemen hävittämisen prosessoimalla sen loppujen lopuksi joko sähköksi tai lämmöksi. Porin kaupunki on sitoutunut vähentämään kaupungin aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Luotsinmäen jättipuhdistamo onkin suuri apu tähän kaupungin päätökseen, kunhan asiaan tartutaan pikaisesti. Uuden laitoksen mahdollista rakentamista varten olisi jo tulevassa budjetoinnissa varattava suunnittelu-/konsulttirahaa parhaan mahdollisen ratkaisun löytämiseksi. Kahdeksan vuotta kaikkine selvityksineen ja lupaehtoineen ei ole ollenkaan liian pitkä aika aloittaa työ jo nyt. On tietenkin järkevää rakentaa uusi biokaasulaitos mahdollisimman lyhyen kuljetusmatkan päähän puhdistamosta jo yksistään kuljetusajoneuvojen aiheuttamien päästöjen takia.

Kaupungin johdolle lienee liian kova pala yrittää neuvotella sopimuksen lopettamista ennen määräaikaa ja ilmeisesti vastapuoli osaisi irtisanomisen myös rahastaa tehokkaasti. Vaikka uusi laitos ei olisikaan valmis, voitaisiin jäteliemi kuljettaa jo toimivaan laitokseen ja tuottaa siitä metaania, joka on monikäyttöinen polttoaine. Tarkoitukseen sopivia toimivia laitoksia on olemassa Satakunnassakin. Esimerkiksi VamBio Oy Vampulassa käsittelee kahdeksan kunnan jätevesipuhdistamojen lietteitä tuottaen siitä yli 3MW teholla bioenergiaa. VamBion laitoksella biokaasua siirretään viereiselle Nordkalkin kalkkitehtaalle korvaamaan polttoöljyn käyttöä. Kaasusta tuotettua sähköä myydään lisäksi valtakunnan verkkoon ja lämpöä toimitetaan kaukolämpönä läheisille sikalayhtiöille. Todettakoon myös yrityksen tuottavan sähkön ja lämmön lisäksi lannoitevalmisteita joiden kierrättämisestä syntyvä hyöty vähentää sekin puolestaan hiilidioksidipäästöjä.

Luotsinmäen puhdistamon tämän vuoden lietemääräksi on arvioitu lähes 25000 tonnia. Määrästä syntyisi metaania yli 800 000 m3, jonka energiasisältö on noin 8000 MWh. Toisin sanoen määrä vastaa 800 000 litraa kevyttä polttoöljyä mikä puolestaan riittäisi monen sadan öljylämmitteisen pientalon vuotuiseen käyttöön. Samalla kaupungin hiilidioksidipäästöt vähenisivät yli 2000 tonnia.

Kaupungin nettisivuilta löytyvä tieto kertoo Porin kaupungin viikoittaiset CO2 päästöt. Ne on esitetty kuluttajien sähkönkulutuksen, rakennusten lämmityksen, tieliikenteen, maatalouden ja jätehuollon osalta. Teollisuuden päästöt eivät ole mukana kyseisessä seurannassa. Viikolla 23 lisäsimme päästöjä 6000 tonnia; jätevesipuhdistamon tuottaman lietteen prosessointi biokaasuksi antaisi vuositasolla pari saasteetonta kesäpäivää. Onkin uskottava, että kaupunki ottaa asian huomioon jo ensi vuoden budjettia rakennettaessa.

Mäntyluodon väylän syventäminen 12 metriin ja Kallonlahden osatäyttö on jo saanut aikaan merkillisiä piirteitä ja perättömiä syytöksiä. Vuoden 2010 tappiollisessa tilinpäätöksessä investointien kohdalla väitetään Kallonlahden täyttötyön aiheuttaneen n. 2,5 miljoonan euron ylimääräisen kuluerän. Perusteluna oli, että osa maa-aineksista jouduttiin ajamaan kauemmas Mäntyluodontien varteen. Tämä syytös osoitetaan vielä nimellä yksityishenkilölle ja yhdistykselle.

Nyt Kallonlahdesta varattu täyttöalue alkaa olla valmis, ja ruoppaustyöt jatkuvat edelleen.
Mäntyluodon tien varteen ajetut maa-ainekset ovat olleet koskematta, joten tehty valitus ei mitenkään ole aiheuttanut väitettyä kustannusta. Maa-ainesta puretaan nyt suoraan mereen muualle kuin alkuperäinen lupa edellyttää. Joka tapauksessa maa-aines olisi pitänyt viedä muualle kuin Kallonlahteen, sinne se ei yksinkertaisesti olisi lupaehtojen mukaan mahtunut.

Nyt PS kirjoittaa uudesta ongelmasta eli väylätyön ruoppaus/louhintatyö jatkuu satamajohtaja Nirhamon mukaan urakoitsijan piittaamattomuudesta tehdä omia lisätarkastuksia ennen urakkatarjouksen jättämistä. Näin yritetään löytää tämän viivästyksen takia asialle jonkin syyllisen. On ikään kuin mitään virhettä ei tehtäisi koskaan sataman johdon toimesta. Mielenkiintoiseksi jääkin nähdä ketkä osoitetaan syyllisiksi siihen, että satama ei yllä Nirhamon mukaan vuoden 2011 tulostavoitteeseen.

Kaupunginhallitus oli pyytänyt satamalta selvitystä 25.5. mennessä, miksi tulostavoitteeseen ei päästäisi. Nirhamon nimissä annettu vastaus oli lähes suoranaista pilaa KH:ta vastaan ja niinpä satamalta vaadittiin uusi selvitys 10.6. mennessä tavoitteena esittää asia valtuustolle 13.6. Vastaus oli kuitenkin niin mitäänsanomaton, että uudeksi päiväksi määrättiin nyt kesäkuun loppu. Epämääräiset yritykset tehostaa toimintaa johtavat Nirhamon mielestä pääsääntöisesti toiminnan häiriöihin. Voisiko johdon henkilöjohtamisessa olla se pääsyy? Myöskään toteamukset kaupungin jäykistä sopimuksista henkilöstöä kohtaan eivät paranna tulehtunutta ilmapiiriä. Luonnollista on, että osan syytöksistä hän kohdistaa satamaoperaattoreiden ammattiliittoa kohtaan.

Mäntyluodon sataman väylähanke on osoittautumassa entistä vaikeammaksi eikä asiaa paranna syyttömien panettelu eikä työvoiman tulehtuneet suhteet sataman johdon kanssa. Jo nyt on nähtävissä se selitysten ja tekosyiden keksiminen joiden avulla investointivirhettä yritetään vierittää muiden syyksi. Sataman lupaukset kaupunginvaltuustolle alkavat osoittautua hataraksi unelmaksi joka on epäonnistumassa väärien päätösten ja luulojen perusteella.

Melkoiseen liioitteluun Elo syyllistyy puhuessaan ”Luvian kunnan halkaisevista suurista myllyistä”. Kyseisen tuulivoimalapuiston maapinta-ala on 23 ja koko Luvian n.300 km2. Samoin Elo esittää voimaloiden olevan keskellä metsää ”jossa tuuli on useimmiten vähäistä”. Aluehan on valittu juuri siksi, että se tuuliolosuhteiltaan ja suhteellisen syrjäisestä sijainnista johtuen sopii mainiosti tuulivoiman tuottamiseen. Mikko Elolle tiedoksi, että ”kaksi kertaa Helsingin stadionin korkeudella (ilmeisesti hän tarkoittaa stadionin tornin korkeutta?)” tuulee aivan eri tavalla kuin metsässä. Tietty hankkeen puuhamiehet ovat tehneet alueella tuulimittaukset aikaisemmin ja todenneet sen investointia varten kelvolliseksi.

Tuulivoimaloiden ”oikeasta” etäisyydestä asutuksesta on esitetty useita asiantuntijalausuntoja. Elon mainitsemissa maissa on tuulivoimaloita monesti asutuksen välittömässä läheisyydessä. Meillä sellaisen voi nähdä esimerkiksi matkalla Raumalle. Mikä on oikea matka, se riippuu maiseman korkeuseroista, erilaisista melulähteistä (esim. liikenne ja tuuli) ja paljolti myös asukkaiden suhtautumisesta ilmastoystävälliseen energiantuotantoon.

Hakoteille Mikko Elo hairahtuu puhuessaan tuulivoimaloiden ongelmasta niiden käyttöiän loputtua. Nykyaikainen tuulivoimala on lapoja lukuun ottamatta lähes kokonaan mahdollista kierrättää purkamisen jälkeen. Itse asiassa tuulivoimala on vähiten ongelmia aiheuttava käytöstä poistettu puhtaan energian tuottaja. Lisäksi tarvittaessa voimala voidaan myös jo ennen vanhenemistaan siirtää toiseen paikkaan. Vastuu vanhoista laitteista on tietenkin niiden omistajille. Eiköhän tässäkin tapauksessa kaksi vakavaraista yritystä Pori Energia Oy ja Tuuliwatti Oy vastaa tekemisistään.

Mikko Elon kirjoituksessa on leima joka vaivaa montaa mielipidekirjoittajaa, On helppo räksyttää esittämättä vaihtoehtoja, miten esimerkiksi lähes saasteeton tuulienergia korvattaisiin toisella tavalla yhtä nopeasti. Kaupunki on sitoutunut lisäämään hiilidioksidivapaan energian tuotantoa, sen entinen kaupunginvaltuutettu tietänee. Elon teksti onkin yksi murheellinen esimerkki tietämättömyydestä ja itsekkäästä ajattelusta oman puolivuotisen maiseman puolesta.

Elo toteaa, ettei tuulivoima ole saasteeton. Jos puretaan pois tuulivoimalan valmistuksessa ja asennuksessa muodostuneet päästöt, voi sanoa tämänkin väitteen olevan väärä. Aivan eri asia on, millä tavalla tarvittava säätövoima on tuotettu. Samaa kysymystä voi miettiä ydinvoimalaseisokin aikana. Jollakin tavalla lisäenergia silloinkin on tuotettava..

Elo on myös jossakin oikeassa: hän toteaa minun olevan lintubongarin.. Huoleni tuulivoimaloiden vaikutuksista lintukuolemiin ovat pitkälti haihtuneet tehtyjä tutkimuksia luettuani. Kehotan Eloakin tutustumaan aiheeseen vaikkapa juuri julkitulleen Oosinharjun YVA-lausunnon myötä. Eiköhän Luvian ”valomerikin” selviää sitä lukiessa.

Elon tiedossa ei ole tuulivoimaloiden uusiokäyttöä. Sanomalehtiä lukemalla monet asiat selviävät. Tämäkin lehti uutisoi 22.5. jalasjärveläiselle Pramialle Saksasta tuodun vanhan tuulivoimalan joka jo tuottaa sähköä.

Sanotaan että sitä saa mitä tilaa: Mikko Elo vertasi kirjoituksessaan ydinvoimaa ja tuulivoimaa. Jostakin syystä hän kiinnittää huomiota mainitsemiini tuulivoimalan lapoihin ja mahdollisesti maastoon jääviin perutuksiin. Nyt hän luonnollisesti unohtaa verrata suosimansa ydinvoimalan purkukustannuksia, lähes ikuiseksi uhaksi jääviä ydinjätteitä ja niiden kierrettävyyttä tuulivoimalaan. Mistähän syystä?

Elon kirjoitus osoittaa hänen olevan huolissaan tuulivoimaloiden vaikutuksesta juuri hänen ympäristöönsä. Itsekäs ajattelu on toki sallittua, mutta pitääkö sillä yrittää torpedoida yhteiskuntaa auttavat teot?

Sattumako vai ei, niin (SK ja HS 31.3.) julkaisivat samana päivänä lehtien paraatipaikalla Fukushiman onnettomuutta osittain vähättelevät kirjoitukset. SK oli löytänyt jopa ingressiinsä lauseen ”huonosti hoidettu ydinvoimala kesti sittenkin luonnonilmiöitä”. Kolumnin kirjoittaja Jukka Tarkka jopa toteaa että onnettomuus ehkä lisää uskoa ydinvoiman turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta kohtaan.

Valtiotieteiden tohtori Tarkka yrittää puolustaa ydinvoimaa toteamalla ulkopuolisen saastumisen kauhistuttavan, mutta kirjoittaa sen olevan ilmeisesti hallittavissa. Luottamukseni suomalaista tutkimustyötä kohtaan katosi luettuani moisen oletuksen. Merestä on mitattu juuri suurimmat ydinsaastepäästöt onnettomuuden jälkeen. Vaikealta tuntuu uskoa myös hänen väitteensä suunnittelun heikkoudesta. Eiköhän työ ole tehty sen ajan parhaan uskomuksen ja olettamuksen mukaan. Aivan samoin kuin nyt meillä uskotaan maahamme olevan mahdollista 110 prosentin varmuuskertoimien avulla tehdä ikiturvallinen ydinreaktori.

Olkiluoto3:n ydinturvallisuuspäällikkö Risto Himasen suusta (HS 26.3) päässyt tokaisu kertoo sen varmuuden ja huolellisuuden jolla nyt pomminvarmaa ydinreaktorin sauvojen asemapaikkaa on suunniteltu. Toimittajan (Johanna Tikkanen) kysyessä miksi mahdollisen meriveden käyttämistä polttoaineen altaisiin ei sijoitettu niin, että sauvat jäisivät kokonaan meriveden alle, oli Himasen vastaus lehden mukaan: ”Hyvä kysymys. Se ei vain tullut mie… ollut ajatuksena silloin kun varaston ensimmäistä vaihetta suunniteltiin”. Viaton kysymys toimittajalta osoittaa jo kuinka teoreettista on kuvitella täysin valmiiksi suunniteltua prototyyppiä.
Aprillipäivän aattona Japanin pääministeri Naoto Kan totesi että Fukushiman vaurioitunut ydinvoimala täytyy sulkea lopullisesti. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA:n mukaan 40 kilometrin päässä voimalasta sijaitsevassa kylässä on mitattu lapsille ja raskaana oleville naisille vaarallisia säteilymääriä. Ja mitä sanoo hallituksen edustaja: ”tilanne ei vaadi pikaisia toimia”. Vastauksessa on samaa vaaran vähättelyn makua kuin Tarkan tekstin sisällössä. Kolumnin otsake ”Japanin katastrofi opetti monella tavalla” tulisikin kirjoittaa uudella tavalla: Japanin katastrofi opetti meitä, ei enää lisäydinvoimaa

Samaan aikaan Suomessa kokoomus, innokas ydinvoiman puoltajapuolue, hyssyttelee ja toteaa että meillä ei tällaista voisi tapahtua. Sanatarkasti tuntuukin mahdottomalta, että tsunami tulisi Suomeen niin että laitoksia ei ennätettäisi ajaa alas. Täällä kaikki on heidän mukaansa kunnossa ja huolella tehty.

Kuitenkin paraikaa rakenteilla neljä vuotta myöhässä oleva Olkiluoto3 on maailman ensimmäinen täysmittainen EPR-reaktori, joka siis on prototyyppi. Muuta varmuutta sen toiminnasta ei ole kuin insinöörien sana. Entäpä jos sen kanssa sattuisi pahin mahdollinen, kuka maksaisi viulut?

Suomessa on olemassa ydinvastuulaki jonka mukaan voimayhtiö korvaa kaikki ydinvoimasta johtuvat vahingot. Jos nyt yli kuusi miljardia maksanut laitos kokisi täydellisen tuhon, ei tällaista TVO tietenkään pystyisi korvaamaan. Käytännössä korvauseurot jäisivät TVO:n omaisuuden suuruisiksi.

Yksi mahdollisuus olisi tietenkin että laitos hankkisi vakuutuksen, joka korvaisi sanan varsinaisessa merkityksessä kaiken. Ongelmaksi on asiasta puhuttaessa ilmennyt että vakuutusyhtiöitä ei kiinnosta vakuuttaa kaiken pahimman ydinonnettomuuden varalta. Kyseessä olisi kuitenkin miljardien korvaukset.

Nyt insinöörit ja asiantuntijat yhteen ääneen vakuuttavat OL3:n olevan kaikkien muiden ydinvoimaloiden tapaan täysin turvallinen eikä mitään vakavaa voi tapahtua. Seuraava eduskunta voisikin säätää lain, jonka mukaan ydinvoimaloiden olisi pakko vakuuttaa mahdollisesti toiminnastaan aiheutuvat vahingot aina täydelliseen tuhoon saakka