Juna 3,6 kg (laskettu Intercity-juna, sähkö VR:n nykyisin käyttämää vihreää sähköä)

Linja-auto 12 kg CO2 (laskettu 12 matkustajan mukanaolo koko matkan)

Oma auto 39,1 kg (laskettu kuten taksi)

Taksi 39.1 kg /79,2kg) (jälkimäinen luku, koska taksin pitää tulla takaisin ”tyhjänä”)

Lentokone 44,4 kg (laskettu potkuriturbiini ATR-kone ja taksi Seutula-keskusta)

Edellä olevat luvut ovat riittävän tarkkoja kertomaan lentoliikenteen saastuttavuudesta ja sähköjunan lähes täysin puhtaasta vaihtoehdosta. Kuitenkin ajallisesti (SK:n mukaan) lentomatkustaja ”voittaa” vain yhden matkan ajassa (juna 210 min ja lento + taksi 105 min). Menisikö puolet ajasta “hukkaan” junalla matkustettaessa? Tänä päivänä junassa on yhä useammalla matkustajalla mukanaan tietokone ja lähes kaikilla ainakin matkapuhelin. Näin VR tarjoaa junalipun hinnalla myös ”toimistohuoneen”. Mikä mainio mahdollisuus työskennellä vielä (valitettavasti!) melko tyhjissä vaunuissa. Isommalle joukolle voi varata konferenssivaunun kokouspaikaksi tai järjestää myynninedistämistilaisuuden näyttelyvaunussa.

SK:ssa (4.8.)Fiblon Oy:n tj. Pekka Ekberg valitti myyntimiestensä ja omaa tuskaansa jos ei pääse samana päivänä takaisin Poriin käytyään ”Euroopassa”, niin kuin hän sanoo. Samalla hän tyrmää videoneuvottelumahdollisuuden kun ”tietokone vääristää lautasliinojen värin kaupat, jota käydään kahden kesken kahvikupin ääressä”.

Myönnän toki kokemuksesta, että myyntityö vaatii henkilökohtaisia suhteita. Kuitenkin ympäristöstään välittävä yritys pystyy löytämään pätevää vientihenkilöstöä, joka on valmis matkaamaan Eurooppaan vaikkapa maanantaina ja takaisin perjantaina. Hyvin järjestetty organisaatio mitoittaa kahvinjuojansa käyntimäärät siten että tärkeimmät asiakkaat saavat kahvinsa ja yritys tarvitsemansa tilaukset. Samalla yritys säästää rahaa ja ympäristöä vähentämällä reippaasti jatkuvaa lentämistä. Ai niin, miten kävikään myyntimiesten, bisnesihmisten ja kaiken maailman kokousneuvottelijoiden matkat, kun tuhka esti lennot? Ehkäpä muutkin kulkuneuvot kelpasivat vielä ilmastoa säästäen.

Olemmeko mekin mukana venäläisen elokuvaohjaajan ennustaessa synkin sanoin tulevaisuuttamme? Sokurow puhuu Euroopan asukkaista sohvakoirina jotka vain odottavat rapsutusta. Samaa teemaa sivuaa oma maestromme Aki Kaurismäki todetessaan ihmiskunnan loputtoman ahneuden seurauksena taistelevan olemassaolostaan ja samalla puhuessaan jatkuvasta taloudellisesta kasvusta. Kaurismäen sanat kertovat yhtälöstä joka ei voi koskaan toteutua.

Kuluttaminen se eri muodoissa on jo muodostunut kulttuuriksi jossa hyväksyntää ja hetkellistä tyydytystä haetaan eräänlaisena elämänmuotona. Pidetään itsestään selvänä, että taloudellinen kasvu on jonkinlainen tie kohti onnellisuutta. Kauanko tätä jatkuisi, ikuisestiko?

Mittaamme hyvinvointiamme vuodesta toiseen taloutta varten kehitetyillä mittareilla. Tuijotamme bruttokansantuotteen vuotuisiin prosenttilukuihin uskoen sen nousuun myös ensi vuonna. Tilastot kertovat kuitenkin ettei tämä mittari osoita kansan keskuudessa lisäävän tyytyväisyyttämme. Onnellisuutta sillä ei saavuteta. Olisiko syytä muuttaa elämäntapaamme vapaaehtoisesti eikä odottaa hetkeä kun se tulee tapahtumaan pakon sanelemana ympäristömme niin määrätessä? Kulutammehan jo nyt kolmanneksen enemmän kuin mitä maapallon resurssit antaisivat myöden.

Uskomusta jatkuvasta taloudellisesta kasvusta yritetään todistaa teknisen kasvun ja uusien innovaatioiden varjolla. Kuitenkin kulutushysteria on niin voimakkaana ohjaamassa päivittäistä toimintaamme, ettemme ennätä uusien tekniikoiden kanssa samaan vauhtiin. Päinvastainen uskomus johtaa suurempaan kulutukseen ja sen myötä luonnonvarojen nopeaan kuihtumiseen. Myös uudet innovaatiot saattavat omalta osaltaan tuhota maapalloa. Maailman hiilidioksidipäästöt lisääntyvät kaikista ponnistuksista huolimatta, vaikka ”uudet” tekniikat (esim. aurinkokeräimet, tuulivoima, bioenergia, maalämpö) kehittyvät ollen myös edullisempia tulevaisuudessa. Kehitysmaat ovat oikeutettuja nostamaan elintasoaan; Kiina ja Intia autoistuvat hurjaa vauhtia. Näissä maissa odottaa neljä miljardia ihmistä jääkaappia, sähkövalaistusta, leveämpää leipää länsimaan kulutustavaroiden lisäksi.

Uusien kuluttajille kehitetyille ”välttämättömille” kulutustavaroille suunnataan markkinoiden kautta mainontaa, mikä keskittyy ylistämään piilokeinoin materialistisia arvoja. Osansa mainonta syöttää lapsille, tällöin jo pienestä pitäen saadaan osa suunnattua suoraan tuleville kuluttajille. Näin saadaan jo aikaisin ”minulle myös heti” – ajattelu ohjaamaan ihmisten toimintaa tavaravirroissa ja vielä kateuden pakottaessa ostamaan lisää turhuuksia ” koska naapurillakin on”. Lopputuloksena on tarpeettomien hankintojen saastuttava jätevirta.

Häviäjänä tässä jätetuotannossa on ympäristömme. Ekologinen katastrofi lähestyy nopeammin kulutuksen lisääntyessä. Ilmastonmuutos on tästä selvä varoitus. Viime päivinä lehtien otsikot ovat kertoneet milloin Kiinan valtavista tulvista, milloin kuivuuden tappamista viljelmistä tai vaikkapa Euroopan ja Siperian ennätyslämpötiloista. Ehkäpä ilmastokriisin myötä ihmiset tajuavat että aineellista hyvinvointia tavoitteleva ja omahyväinen elämäntapa maapallon ja ympäristön kustannuksella ei voi olla oikein Emme tule selviytymään ilman oleellista muutosta kulutustottumuksillemme

Mitäpä siis tehdä, jotta edessä häämöttävä ekologinen tuho voitaisiin välttää? Yksi tapa voi olla kirjoittaa professori Kasserin ehdottaman uuden kertomuksen siitä mitä on olla sivistynyt ihminen. Kertomuksen tulisi olla eräänlainen hitaasti uudistuvan elämäntavan käsikirja, jossa painotetaan ihmisten kasvua ja toisistaan välittämistä. Itsekkyyden tulee väistyä ja meidän tulisi auttaa toisiaan. Kaikkiaan kyseessä on sisäisten arvojen ja tavoitteiden muuttaminen pois materialistisesta ajattelusta. Sen tulisi ohjata meitä yhdistämään ympäristön tilaa ja omaa hyvinvointiamme.

Onko enää mahdollista muuttaa omia mieltymyksiämme ja jarruttaa nykyistä vauhtia? Tänään jo puhutaan yleisemmin hitaammasta elämänmuodosta. Siirrytään nykyisestä tietoyhteiskunnasta kohti eettistä ja ekologista elämysyhteiskuntaa. Muuttamalla arvomaailmaansa se on mahdollista!

Valtioministeriön (VM) ehdotuksessa uusille energiaverotuksille turve on aivan oikein kirjattu fossiiliseksi polttoaineeksi. Sen tuottamat hiilidioksidipäästöt (CO2-päästöt) ovat maamme energialähteistä kaikkein suurimmat. Paitsi ilmastonsaastuttajana turpeen aiheuttamat ongelmat näkyvät lisäksi mm. vesistöissä sekä eläinlajistossa että jokapäiväisessä elinympäristössämme. Myös lämmöntuotto turpeella voi osoittautua ongelmalliseksi. Jo parin vuoden säilytyksen jälkeen se on varastoituna menettänyt suurimman osan energiansisällöstään. Muistissa kansalaisilla lienee myös turpeen nosto-ongelmat sateisen kesän jälkeen pari vuotta sitten.

Veli Pohjosen kammoksumaa turpeen energiaverotus ei VM:n mukaan perustu CO2-päästöille. Ehdotuksen kustannusvaikutus on mitätön verrattuna esim. kivihiileen. Nyt ehdotettu muodollinen verokorotus on 3,9 €/MWh. Jos korotus olisi yhtä suuri kuin kivihiilelle, hinta olisi 19 €/MWh.

Pohjonen repäisee kevyesti polttoturpeen päästöille ratkaisun ehdottaessaan että CO2 siepataan talteen ja upotetaan maan uumeniin. Samaan hengenvetoon hän ehdottaa Meri-Poriin rakennettavaksi uuden turvevoimalan jo kahden käynnissä olevan kivihiilivoimalan lisäksi! Hänen ehdotuksensa onkin syytä ottaa kevyeksi kesäletkaukseksi, Jo nyt käynnissä olevat hiilivoimalat ovat osittain tyhjäkäynnillä eivätkä siten liene omistajille mikään kultakaivos. CO2:n ”sieppaus” ei ole sekään aivan yhdentekevä temppu ”sieppauslaitoksen” tarvitessa prosessiinsa energiaa mikä on pois markkinoitavasta energiasta. Meri-Poriin kaavaillun laitoksen tarkoitus on kivihiilen polttokaasuista CO2:n osittainen poistaminen. Rakentaminen on riippuvainen siitä kenelle valmistajalle EU aikanaan rahat myöntää. Suomen suurimmat ilmastoa saastuttavat energiatuottajat Fortum ja TVO ovat kyseistä tuotantolaitosta olleet ajamassa yhteistyökumppaninaan Siemens..

Vaikka turve onkin monihaitallisin energianlähteemme ja ilmastomme suuri saastuttaja, sen käyttöä ei noin vain voida lopettaa lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin muiden fossiilisten polttoaineiden tapaan pitää myös turpeen käyttöä nopeasti vähentää. Tähän toivottavasti hallituksen syksyinen ”risupakettiratkaisu” tuo uusia mahdollisuuksia. Päämääränä tulee olla sähkön- ja lämmön yhteistuotanto laitoksissa joissa energialähteinä ovat bio-, metsä- ja peltoenergia.

Kirjoittajan mielipiteen kanssa tuulivoiman ja biovoiman lisäämisestä ei voi olla kuin samaa mieltä. Mukaan tulisi liittää vielä ainakin aurinkoenergia ja maalämpö sekä laaja neuvontatyö energian eri säästömahdollisuuksista niin kuluttajille kuin suunnittelijoille. Kuitenkin nyt kiireellä läpiajettu ydinvoimaloiden lisärakentamispäätös voi osittain hidastaa uusiutuvien energiaratkaisujen löytämistä huolimatta maatamme sitovasta päätöksestä vähentää kasvihuonekaasuja.

Satakunnan ja koko maan saamiseksi todelliseksi puhtaan energian tuottajaksi vaikeuttavat muun muassa metsäteollisuuden vähäiset panostukset tuotekehitykseen. Sen koko satsaus on vain noin 0,5 prosenttia liikevaihdosta. Mitä enemmän voittoa tulee olemalla ydinvoimalan osakas, sitä vähäisemmäksi näyttää jäävän mielenkiinto satsata tuotekehitykseen. Esimerkiksi UPM:n epäsuora omistus joskus valmistuvasta Olkiluoto 3:sta on noin 29 prosenttia. Energian myynti onkin jo noussut UPM:n tukijalaksi. Ensimmäisen vuosineljänneksen 2010 liikevoitto oli koko konsernilla 107 miljoonaa, josta energia-liiketoiminnan osuus oli lähes 80 prosenttia! Todettakoon myös, että koko energiatoiminnan liikevaihdosta yli puolet myytiin konsernin ulkopuolelle.

Lisäydinvoiman rakentamisessa voidaan vielä ottaa järki mukaan ja tehdä Satakunnasta johtava puhtaan energian maakunta. Viimeiset laskelmat kertovan nimittäin uuden ”Olkiluoto 3:n” hinnan nousevan yli kuuden miljardin. Yhtäaikainen lisärakentaminen maassamme nostaisi kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti huomattavasti hintaa lisäten toimitusaikoja ja vaikeuttaen vastuullisten urakoitsijoiden löytämistä. Ydinvoimalan lopullinen hinta selviää vasta tulevaisuudessa, kunhan voimalan purkutyöt ja ydinjätteen sijoitus on hoidettu.. Edullisimmaksi tulisikin nyt voimakas panostus tuotekehitykseen uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä.

Koko hallituksen tiedossa on ollut jo hallitusneuvotteluissa sovittu asia, että Vihreät tulevat vastustamaan uusien ydinjätelaitosten rakentamista maahamme. Lehti kuitenkin toteaa, ettei Vihreät ole ainoa puolue, jossa mielipiteet jakaantuvat. Tämä on virhe: Vihreät päinvastoin on ainoa puolue, jonka koko eduskuntaryhmä on yksimielinen ydinvoimakeskustelussa eli yhtään uutta ydinvoimalaa ei maahamme tarvita. Ydinvoiman vastustajan on silti ollut mukava todeta, että kaikkien muiden puolueiden riveistä löytyy Vihreiden mielipiteen taakse loikanneita.

Pääkirjoitus ”tietää”, että Venäjältä tullut sähkö on kotoisin pääosin ydinvoimaloista. Venäjällä ydinsähkön osuus maan tuotannosta on vain kymmenkunta prosenttia. Kaapeleista tullutta sähköä ei kuitenkaan voida erotella. Vuoden 2008 aikana maahamme tuotiin Venäjältä sähköä 11 terawattituntia, joten kyseisen vuoden tuotannosta siis noin yksi Twh oli ydinsähköä eli aivan jotakin muuta kuin mitä pääkirjoitus toteaa.

Lehti heittäytyy myös hurskastelemaan toivoessaan valtiovallan puuttumista mahdollisiin rakennustöihin. Pääurakoitsija ottaa työväkensä sieltä, mistä haluaa, valtiovalta voi vain vikistä ja todeta asian.

Toivottavasti lehti ei yrittänyt esittää ydinvoimaloita vaarattomiksi todetessaan niiden toimineen Suomessa jo yli 30 vuotta ilman suurempia vahinkoja. Jos jonkin pitäisi olla varmaa, niin ydinvoimalan turvallinen toiminta. Niin sen varmaan piti olla myös 24 vuotta sitten Tshernobylissa…

Tehoton tuulivoima-otsikoinnin alla Roine kaivaa esiin tuulivoiman 20 prosentin hyötysuhteen. Tällöin mukana ovat kaikki maamme tuulivoimalat vuodesta 1991 lähtien. Myllyjen korkeudet ovat kasvaneet kolminkertaisiksi ja kun ymmärrys niiden oikeasta sijainnista on parantunut, on hyötysuhde jopa viisinkertaistunut! Ääriarvoina vuoden 2009 tilastoista Korsnäs2:n 200 kW:n voimalan hyötysuhde 8 ja Meri-Pori11:n 3000 kW:n voimalan hyötysuhde 40 prosenttia. Kun nykyiset uudet tuulivoimalat ovat jo pitkälti 3000 kW (suuntaus jatkuu yhä tehokkaampiin), niin kymmenen parhaan hyötykäyttö oli 2009 vuonna 35 prosenttia. Tässä yhteydessä on hyvä todeta että Olkiluoto 3 tulee toimimaan suunnilleen samalla tehokkuudella eli lähes 70 prosenttia sen tuottamasta energiasta syöksyy merivettä lämmittämään ja vaikuttaa siten, niin mihin?

Tuntematta Roineen tietolähteitä Kiinan syistä rakentaa hiilivoimaloita, epäilen kuitenkin, ettei lähtökohtana ole hänen perustelunsa. Mitä sitten tulee tuulivoimalan kauneuteen, se jääköön kunkin arvioitavaksi. Vaikea lienee ydinvoimalaa kauniiksi sanoa. Ja entäpä kun vertailevat voimalat puretaan? Tuulivoimala voidaan uusiokäyttää huomattavalta osin, ydinvoimala ympäristöineen jättää lähes ikuisen haavan maisemaan ja pysyvän ongelman kallioperään ydinjätteiden hautausmaana.

Roine tuo esiin myös ydinvoiman lisärakentamisen tarpeellisuuden toteamalla mm. niiden rakentamisen parantavan työllisyyttä. Kun Olkiluoto3 työmaan 4000 työntekijästä vain murto-osa on suomalaisia, niin vähäiseksi jää itse rakennusvaiheen aikainen kotimaisen työn lisäys. Roine puhuukin välillistä tuloista: huomattavasti suurempi Suomen työllisyyttä lisäävä vaikutus on kuitenkin tuulivoimateollisuudella. Tämä kun on jo avannut kanavat myös vientitoimintaan.

Roine toteaa aivan oikein, että ydinvoima on väliaikaisratkaisu. Jo nyt on osoitettavissa että uusien turvallisten teknologioiden avulla voidaan tuottaa tarvittava energia. Yhtään uutta ydinjätettä tuottavaa laitosta ei maahamme tarvita. Roine osuu myös erinomaisen oikeaan todetessaan maapallon väestökasvun olevan avain ihmiskunnan säilymiseen.

Maaliskuuun 20. päivä 2010 Funchal, Madeira. Kuukausi on kulunut ja kaupunki on kaunistanut kasvojaan jo pitkään 24 tuntia vuorokaudessa. Kaivinkoneet ovat aukaisseet uomaa nostamalla jokeen ajettujen maansiirtoautojen lavoille tonneittain joenpohjalla jäänyttä osittain pyöreäksi hioutunutta kiviainesta. Maa-aines siirretään mahdollisten uusien sateiden vuoksi ensiksi aivan Marinan eteen, josta se aikanaan rahdataan proomuilla avomerelle. Jo nyt oli näkyvissä laitureiden vieressä ruoppausta. Kaikkiaan on ihmeteltävä jokiuoman avaustyön nopeaa tapahtumaa: paikallinen haastateltava kun kertoi uoman olleen metrin verran yli äyräittensä.

Kaupungin rakennukset ovat säilyneet melko hyvin. Katutasossa olevat liikehuoneistot ovat kärsineet paikoitellen pahiten veden ja mudan tunkeutuessa näyteikkunoiden läpi myymälöihin ja vieden osan myyntitavaroista mennessään. Vieläkin muutamassa maan alle rakennetussa autotallissa kaivettiin mutaa esiin; monissa myymälöissä surisivat puolestaan rakennuskuivaajat. Turistikauden jo osittain alettua oli liikkeiden ehostus ja uusien työtasojen ja tiskien asennus täydessä käynnissä.
Funchalin monet vaurioituneet kohteet kohenivat viikon aikana uskomattoman paljon. Uutta asvalttia, betonivaluja, siltojen turvakaiteita, sähköasennuksia, mainoskylttejä, liikennejakajia ilmestyi uusia lähes päivittäin.
Turistin elämää katujen hyörinä ei pahemmin häiritse. Kaikki palvelut toimivat, ravintolat eivät esimerkiksi vanhassa kaupunginosassa ole kärsineet yhtään: grillattu sardiini on yhtä hyvää kuin aikaisemminkin!
Julkinen liikenne pyörii lähes entisellään, jokin tie on tosin vuoristossa poikki ja vaatii kiertotietä, mutta paikallinen infopiste antaa näistä tietoa.

Entäpä se Madeira, jonka takia monet sinne lähtevät eli vaeltamaan pitkin saaren monia levadoja? Tämä loistava kastelujärjestelmä on ajan myötä antanut mahdollisuuden myös kulkea niiden viereen syntyneillä kapeilla poluilla. Ne kävijät joille tämä on tuttua muistavat tiettyjen polkujen kulun vaativan kylmäpäisyyttä huimaavien äkkijyrkkien vuorenseinämien reunamilla. Nyt muutamat levadat ovat mutavyöryjen johdosta suljetut mutta kymmenet muut antavat kulkijalle tarpeeksi turvallisia polkuja. Kysy varmuuden vuoksi matkajohtajaltasi tai informaatiosta lisätietoja.

Madeiran helmikuun tulva muokkasi tietyt rinteet vuorilta uudelleen. Ihmisen pienuus näkyi voimattomuudessa mutatulvien ja kivivyöryjen edessä. Saari kuitenkin on valmis ottamaan kävijän omakseen vastoinkäymisistä huolimatta. Tervemenoa niin uima-altaan reunalla loikoja kuin vuorten kukkaloistossa asteleva luonnonystävä. Ette tule pettymään!

Alakerran otsikon ”ydinvoima maksaa, uusiutuva enemmän ” voi myös kyseenalaistaa. Vertailevana lähtökohtana olkoon vaikkapa Ruotsin valtion juuri julkaisema jättimäinen tuulivoimalapuisto Pohjois-Ruotsiin. Puistoon on tarkoitus rakentaa 1100 tuulivoimalaa. Sähkötuotanto nousee 8-12 terawattituntiin (TWh) eli enemmän kuin Loviisan ydinvoimalaitokset yhteensä. Koko alue on 440 neliökilometriä joista varsinaiset tuulivoimalat tarvitsevat alaa alle neljä prosenttia ja rakentamiskustannusten on arvioitu olevan 4-6 miljardia.

Maamme rannikko tarjoaa mahdollisuudet rakentaa hyvinkin Ruotsin mallin veroisesti tuulivoimaa Pohjanlahden merialueelle. Jo tällä hetkellä on suunnitelmia maassamme lähes 10 000 megawatin verran. Lisäksi uudet suunnitelmat mahdollistavat pienempienkin tuulivoimaloiden energianmyynnin valtakunnan verkostoon.

Uuden OL3:n kustannukset saattaisivat siis nousta yli 7 miljardin ja mahdollisen käynnistyksen jälkeen tuottaa 13 TWh. Pöyry Energian tekemät laskelmat osoittavat että käyttökertoimella korjatut investointikustannukset ovat vajaan kymmenen vuoden kuluttua sekä merelle että rannikolle rakennetuille tuulivoimaloille selvästi edullisempia kuin OL3 tyyppiselle ydinreaktorille.
Rakentamiskustannukset eivät ota huomioon polttoaineen hintaa eivätkä käyttöikää. Tuulivoima on ilmaista kotimaista, uraani tuontitavaraa maista, joiden maisemaa kaivostoiminta rujosti repii rikki. Ydinvoimaloiden käyttöikä on pitempi kuin tuulivoimalan: toisaalta nyttemmin lopetettujen uraanilaitosten käyttöikä on ollut 23 vuotta eli samaa tasoa kuin tuulivoimaloiden.

On kuitenkin turhaa vertailla kahden näin erilaisen energian valmistuskustannuksia. Koko energiatalouden tulee jo turvallisuuden takia perustua ainoastaan uusituville energian tuotantomuodoille. Emme tarvitse maahamme lisää ydinjätteitä, joiden sijoituspaikan turvallisuutta ajan kuluessa ei voida koskaan sataprosenttisesti taata

Kirjoitus antaa ymmärtää kuluttajien hyötyvän halvan energian muodossa, jos FV saa rakennusluvan ydinreaktorilleen. Tähänastisen hintatahdin suomalaisessa energiapolitiikassa on määrännyt aina kalliilla tavalla tuotettu energia riippumatta siitä mikä on ollut kunkin sähköyhtiön tapa energiaa tuottaa. Onkin vaikea uskoa lupaukseen sähkönhinnan halpenemisesta kuluttajalle FV:nkaan tapauksessa. Mahdollisen hyödyn korjaisivat tietenkin yhtiöt ja niiden osakkeiden omistajat, eivät yksityiset mökinomistajat.

Toki ymmärrän toimitusjohtajan yhtenä tehtävänä olevan mahdollisimman suuren voiton tuottaminen yhtiöiden osakkeenomistajille. Monet liikelaitokset tänä päivänä panostavat myös ympäristökysymyksiin. Yksityisenkin yrityksen johdolta voinee vaatia laajempaa katsantokantaa kuin pelkkä taloudellinen voitto. FV:n mahdollinen rakentaminen pohjoiseen tuhoaisi mielettömän määrän lähes koskematonta luontoa. Ja aivan samoin kuin ydinvoiman lisärakentaminen minne tahansa maassamme, tekisi se Suomesta ydinjätteiden ikiaikaisen hautapaikan.

Nurmisen johtamiin yritysten voittojen ja ennen kaikkea paikkakuntien työllisyyden ja hyvinvoinnin lisäämiseen on turvallinen ratkaisu. Tuottamalla samalla ratkaisulla sekä sähköä että lämpöä nämä tavoitteet ovat saavutettavissa ja myös kopioitavissa kaikille 48 paikalliselle energiayhtiölle.. Näin rahat olisi sijoitettu kotimaiseen uudistuvien energiamuotojen kehittämiseen eikä satsattu tuotantoon, jolla ei ole turvallista tulevaisuutta.