Mekla Blogi

Mikko Elo (SK 24.5.) tunnustautuu mielestäni uudistuvien energiantuotantomuotojen vastustajaksi pyrkiessään osoittamaan tuulivoimaloiden heikkoudet. Hän syyllistyy vanhaan täysin virheelliseen myyttiin ottaessaan esiin ydinvoiman “puhtauden”. Vastakkaisasettelu tuulivoima-ydinvoima on absurdi. Ydinvoimalassa hiilidioksidia ei vapaudu itse reaktorin toiminnassa. Sitä ennen uraani on jossakin louhittu, jalostuttu, ja tuotu paikalle. Eri lähteet vertaavat ydinvoimalan CO2-päästöjen olevan noin 20–30 % maakaasun aiheuttamista päästöistä. Päästöjen määrä kasvaa riippuen kuinka uraaniköyhää louhittava malmi on. Mereltä tuleva tuuli energialähteenä kontra uraani vaikkapa Venäjällä tai Australiassa kalliopohjassa, siinä miettimistä kaikille lukijoille.
Elon toteamukseen surullisuudesta voin sikäli yhtyä, etten voi muuta tuntea lukiessani moisia virheellisiä väitteitä.

Elo toteaa, ettei tuulivoima ole saasteeton. Jos puretaan pois tuulivoimalan valmistuksessa ja asennuksessa muodostuneet päästöt, voi sanoa tämänkin väitteen olevan väärä. Aivan eri asia on, millä tavalla tarvittava säätövoima on tuotettu. Samaa kysymystä voi miettiä ydinvoimalaseisokin aikana. Jollakin tavalla lisäenergia silloinkin on tuotettava..

Elo on myös jossakin oikeassa: hän toteaa minun olevan lintubongarin.. Huoleni tuulivoimaloiden vaikutuksista lintukuolemiin ovat pitkälti haihtuneet tehtyjä tutkimuksia luettuani. Kehotan Eloakin tutustumaan aiheeseen vaikkapa juuri julkitulleen Oosinharjun YVA-lausunnon myötä. Eiköhän Luvian ”valomerikin” selviää sitä lukiessa.

Elon tiedossa ei ole tuulivoimaloiden uusiokäyttöä. Sanomalehtiä lukemalla monet asiat selviävät. Tämäkin lehti uutisoi 22.5. jalasjärveläiselle Pramialle Saksasta tuodun vanhan tuulivoimalan joka jo tuottaa sähköä.

Sanotaan että sitä saa mitä tilaa: Mikko Elo vertasi kirjoituksessaan ydinvoimaa ja tuulivoimaa. Jostakin syystä hän kiinnittää huomiota mainitsemiini tuulivoimalan lapoihin ja mahdollisesti maastoon jääviin perutuksiin. Nyt hän luonnollisesti unohtaa verrata suosimansa ydinvoimalan purkukustannuksia, lähes ikuiseksi uhaksi jääviä ydinjätteitä ja niiden kierrettävyyttä tuulivoimalaan. Mistähän syystä?

Elon kirjoitus osoittaa hänen olevan huolissaan tuulivoimaloiden vaikutuksesta juuri hänen ympäristöönsä. Itsekäs ajattelu on toki sallittua, mutta pitääkö sillä yrittää torpedoida yhteiskuntaa auttavat teot?

Opetus Japanin katastrofista

Sattumako vai ei, niin (SK ja HS 31.3.) julkaisivat samana päivänä lehtien paraatipaikalla Fukushiman onnettomuutta osittain vähättelevät kirjoitukset. SK oli löytänyt jopa ingressiinsä lauseen ”huonosti hoidettu ydinvoimala kesti sittenkin luonnonilmiöitä”. Kolumnin kirjoittaja Jukka Tarkka jopa toteaa että onnettomuus ehkä lisää uskoa ydinvoiman turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta kohtaan.

Valtiotieteiden tohtori Tarkka yrittää puolustaa ydinvoimaa toteamalla ulkopuolisen saastumisen kauhistuttavan, mutta kirjoittaa sen olevan ilmeisesti hallittavissa. Luottamukseni suomalaista tutkimustyötä kohtaan katosi luettuani moisen oletuksen. Merestä on mitattu juuri suurimmat ydinsaastepäästöt onnettomuuden jälkeen. Vaikealta tuntuu uskoa myös hänen väitteensä suunnittelun heikkoudesta. Eiköhän työ ole tehty sen ajan parhaan uskomuksen ja olettamuksen mukaan. Aivan samoin kuin nyt meillä uskotaan maahamme olevan mahdollista 110 prosentin varmuuskertoimien avulla tehdä ikiturvallinen ydinreaktori.

Olkiluoto3:n ydinturvallisuuspäällikkö Risto Himasen suusta (HS 26.3) päässyt tokaisu kertoo sen varmuuden ja huolellisuuden jolla nyt pomminvarmaa ydinreaktorin sauvojen asemapaikkaa on suunniteltu. Toimittajan (Johanna Tikkanen) kysyessä miksi mahdollisen meriveden käyttämistä polttoaineen altaisiin ei sijoitettu niin, että sauvat jäisivät kokonaan meriveden alle, oli Himasen vastaus lehden mukaan: ”Hyvä kysymys. Se ei vain tullut mie… ollut ajatuksena silloin kun varaston ensimmäistä vaihetta suunniteltiin”. Viaton kysymys toimittajalta osoittaa jo kuinka teoreettista on kuvitella täysin valmiiksi suunniteltua prototyyppiä.
Aprillipäivän aattona Japanin pääministeri Naoto Kan totesi että Fukushiman vaurioitunut ydinvoimala täytyy sulkea lopullisesti. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA:n mukaan 40 kilometrin päässä voimalasta sijaitsevassa kylässä on mitattu lapsille ja raskaana oleville naisille vaarallisia säteilymääriä. Ja mitä sanoo hallituksen edustaja: ”tilanne ei vaadi pikaisia toimia”. Vastauksessa on samaa vaaran vähättelyn makua kuin Tarkan tekstin sisällössä. Kolumnin otsake ”Japanin katastrofi opetti monella tavalla” tulisikin kirjoittaa uudella tavalla: Japanin katastrofi opetti meitä, ei enää lisäydinvoimaa

Valitettava maajäristys on aiheuttanut valtavat tuhot Japanille. Yksi ongelma nousi yli muiden: vahingoittuneen ydinvoimalan reaktorit, jotka yksi toisensa jälkeen alkoivat laskea ilmoille radioaktiivista saastetta. Koko maailma on seisahtunut seuraamaan tapahtuuko pahin mahdollinen, jolloin ihmishenkien menetykset ja pysyvät syöpäsairaudet olisivat totisinta totta.

Samaan aikaan Suomessa kokoomus, innokas ydinvoiman puoltajapuolue, hyssyttelee ja toteaa että meillä ei tällaista voisi tapahtua. Sanatarkasti tuntuukin mahdottomalta, että tsunami tulisi Suomeen niin että laitoksia ei ennätettäisi ajaa alas. Täällä kaikki on heidän mukaansa kunnossa ja huolella tehty.

Kuitenkin paraikaa rakenteilla neljä vuotta myöhässä oleva Olkiluoto3 on maailman ensimmäinen täysmittainen EPR-reaktori, joka siis on prototyyppi. Muuta varmuutta sen toiminnasta ei ole kuin insinöörien sana. Entäpä jos sen kanssa sattuisi pahin mahdollinen, kuka maksaisi viulut?

Suomessa on olemassa ydinvastuulaki jonka mukaan voimayhtiö korvaa kaikki ydinvoimasta johtuvat vahingot. Jos nyt yli kuusi miljardia maksanut laitos kokisi täydellisen tuhon, ei tällaista TVO tietenkään pystyisi korvaamaan. Käytännössä korvauseurot jäisivät TVO:n omaisuuden suuruisiksi.

Yksi mahdollisuus olisi tietenkin että laitos hankkisi vakuutuksen, joka korvaisi sanan varsinaisessa merkityksessä kaiken. Ongelmaksi on asiasta puhuttaessa ilmennyt että vakuutusyhtiöitä ei kiinnosta vakuuttaa kaiken pahimman ydinonnettomuuden varalta. Kyseessä olisi kuitenkin miljardien korvaukset.

Nyt insinöörit ja asiantuntijat yhteen ääneen vakuuttavat OL3:n olevan kaikkien muiden ydinvoimaloiden tapaan täysin turvallinen eikä mitään vakavaa voi tapahtua. Seuraava eduskunta voisikin säätää lain, jonka mukaan ydinvoimaloiden olisi pakko vakuuttaa mahdollisesti toiminnastaan aiheutuvat vahingot aina täydelliseen tuhoon saakka