Mekla Blogi

Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.

5.12. ke

No niin tänään on siis lähtöpäivä Guatemalaan. Matka Uxmaliin ja Kabuhiin oli täältä Méridasta järjestetty. Läheltä oli pikkusekaannus, joka olisi maksanut ties mitä.

Tilasin täältä lentolippua valmiiksi Guatemalasta Mexico Cityyn 12.12. päiväksi. Kun lippu oli kirjoitettu, niin äkkäsin katsoa (Gracias por Dios!) lähtöpäivää Suomeen (tämä lippu siis oli tilattu aikoinaan Suomesta). No, ei liene yllättävää, että lippu oli samaksi päiväksi. Virkailija aloitti holtittoman soittelun ympäri Meksikoa lipun peruuttamiseksi ja sen siirtämiseksi edelliseksi päiväksi. Lähes tunnin soittelun jälkeen asia selvisi onnellisesti: ei lisähintaa ja paikkojakin vielä oli vapaana 11. päivän lennolle. Nyt on edessä vielä kolme tuntia odotusta ja sitten yöautolla kohti Guatemalaa.

6.12. to

Itsenäisyyspäivän vietto alkoikin jo eilen eli Camen bussiasemalle Méridassa illan suussa ja sieltä 14 tunniksi venähtänyt bussimatka San Cristobal de las Casasiin. Silmät ristissä arvoin nukkuneeni ehkä tunnin, bussi pääteasemalle, jossa puolentoista tunnin odotus ja neljän tunnin matka Ciudad de Hidalgoon. Täältä kollektiivitaksilla muutama kilometri Guatemalan rajalle,
La Mesillaan.

Espanjankielen diminutiivimuoto pöydästä (la mesa) ei kertonut etukäteen mitään mihin jouduin. Kapea katu, jonka molemmin puolin vyöryi tavarapaljous kaikesta siitä mahdollisesta ja mahdottomasta, mitä maa ikinä päällään kantaa. Ikivanhat autot, mopotaksit ja ihmisten paljous oli tehdä nukkumattomaan mieleeni syviäkin haavoja. Paikallinen yleinen WC jääköön kuvaamatta, eikä pressukopin takahuoneessa nautittu mustunut kana oikein muistuttanut Portugalin piri-piri kanaa. Tilannetta ei yhtään helpottanut lipunmyyntipaikalla (se toimi leppoisasti erään myymälän etuovella) tieto että heti viiden tunnin päästä lähtee bussi kohti Guatemala Cityä, jonne aikataulun mukaan kestää matka kuusi tuntia (käytännössä kuitenkin se kesti seitsemän ja puolituntia).

Painajainen siis jatkui kello 21.00 ja perillä Guatemala Cityssä aamuyöstä 04.50, joskaan päiväyksestä en ole varma. Luonnollisesti matka sysipimeässä bussissa oli uneton: edessä oleva penkki oli aivan liian lähellä nukkumista ajatellen.

Mahtui tosin matkaan yksi hauskakin tapahtuma. Tosin hauskuus itse tilanteessa oli kaukana: näissä pitkän matkan busseissa on perällä vessa ja tuntematta suurempaa tarvetta lähdin kuitenkin siellä käymään aikaa tappaakseni. Vessasta tietenkin puuttui valo ja yritin suorittaa tehtäväni ahtaassa kopissa istuen (veskien mitoitus lienee tehty 150-senttisen ihmisen mukaan). Vessan ovi kuitenkin pamahti lukkoon ja päätarkoituksen poisti mielestä syntynyt ahtaan paikan kammo. Hirveä kuristava tunne astui tilalle. Täällä olet ja pysyt, ilma loppuu kohta ja tukehdut jo valmiiksi olleeseen löyhkään. Täydellisen pakokauhun vallassa yritin löytää pimeässä säpin, jotta voisin paeta aukenevasta ovesta. Jostakin lukko löytyi minuuttien kuluttua (saattoi olla käytännössä muutama sekunti) ja kaikin voimin työnsin ovea. Kaikki auton takaosassa olevat matkustajat heräsivät oven pamahtaessa rajusti auki.

Vielä oli yksi työ tehtävä eli lähes polvissa roikkuneet housut oli hinattava paikoilleen ja perskankut vilkkuen huojuin istuinpaikkaani kohden. Jos lukijaa kiinnostaa tietää, mitä sitten tapahtui, niin matkan ainoa pysähdyspaikka oli parikymmentä minuuttia myöhemmin ja terminaalissa oli vessa. Niin pienet ovat huvit guatemalalaisessa yöbussissa…

Perille pääkaupungissa siis aamuviideltä. Hirveä härdeli linja-autoasemalla, kun taksit huusivat tarjouksiaan. Päämääränä oli Antiquan kaupunki, joten puolen tunnin taksiajo tuntui kiinnostavan kaikkia guatemalalaisia taksikuskeja, Perille päästiin aamun jo väläytellessä ensimmäisiä valojaan.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.

4.12 ti

Uxmal!Tämän monien mielestä Jukatanin hienoin maya-kulttuurin jäänne lienee saanut ensimmäiset asutuksensa jo 600 eKr., mutta sen kukoistus alkaa vasta 1000 luvun vaihteessa. Kaupunki eroaa Chichén Itzásta lähes joka tavalla: oleellinen ero oli jo veden saanti. Uxmal on kuivalla seudulla kun taas Chichén Itzá perustettiin cenoten läheisyyteen. Niinpä uxmalilaiset rakensivat monimuotoisia veden keräyslaitteita säilyäkseen hengissä.

Tässä jumalaisen kauniissa ympäristössä katson kelloa. Se on 10.50. Ensimmäisenä osuu silmiin suunnattoman suurena nouseva taikurin pyramidi, joka itse asiassa on viiden pyramidin tulos. Tämä lähes 30-metrinen kolossi on hallitseva katsoipa koko aluetta mistä suunnasta tahansa.

Pyramidin läheisyydessä on kokonainen kortteli mitä taidokkaimmin koristeltuja rakennuksia. Väärään ajatteluun johtaa rakennusryhmän nimi nunnaluostarikortteli. Nimi on saanut nimensä rakennustyypin mukaan se kun muistuttaa espanjalaisia nunnaluostareita. Mayat eivät itse ole tunteneet nunnaluostarikäsitettä.

Koko korttelin huomattavin rakennus on sen pohjoissivulla. Se on jo rakenteellisesti muita ylempänä halliten täten suurta korttelin keskelle jäävää torialuetta. Kaksi pienempää temppeliä on päärakennuksen edessä. Koko korttelin hallitsevana koristekuviona on sateenjumala Chacin kasvot. Muita koristeaiheita ovat sulkakäärme ja Venus-planeetan muotoinen kuvio.

Uxmalin alueella on myös pallokenttä, joka on kuitenkin paljon vaatimattomampi kuin Chichén Itzán kenttä. Pelattava kisa oli samanlainen eli pallo piti saada renkaan läpi koskettamatta palloa käsin.

Taikurin pyramidin rinnalle sen majesteettisuudessaan nousee lähes satametrinen kuvernöörin palatsi. Se on rakennettu korkealle terassille ja keskellä olevan päärakennuksen päihin on tehty pienemmät lisärakennukset. Nousu kuvernöörin palatsin terassille antaa käsityksen mikä Uxmalia vielä odottaa. Kauempana vihreiden lehvistöjen sisällä odottaa arkeologeja vielä suunnaton työ. Ainakin kolme selvää kohdetta on näköpiirissä. Ken tietää, mitä ne vielä joskus paljastavat.

Palatsin edessä on Uxmalista tunnettu symboli kaksipäinen jaguaari. Patsaan vierestä tunkeutuu maasta suunnaton fallos-symboli. Samainen symboli esiintyy muissakin paikoissa ja se ei suinkaan ole mikään seksuaalinen viesti vaan viittaa maan hedelmällisyyteen. Fallos-kulttia esiintyy monilla muillakin paikkakunnilla Meksikossa.

Takaisin autoon ja ruokaillut ryhmä siirtyy Kabahiin, joka on vajan tunnin ajomatkan päässä Uxmalista. Ylitse muiden rakennusten täällä nousee naamarien temppeli. Nimi on peräisin lähes kolmesta sadasta sateenjumala Chacin korkokuvioisista kasvonaamioista. Chacin tunnusmerkkinä oleva isokokoinen nenä on rapautunut monista naamioista satojen vuosien kuluessa pois, mutta vielä palatsin eteläsivulla saattoi nähdä tuon julmailmeisen jumalan kasvot. Loistavalla sommittelulla koko julkisivu oli istutettu katkeamattomana koko fasadiin.

Kabahissa on myös maya-kulttuurin harvinaisuuksiin kuuluvat kolmiulotteiset ihmisfiguurit, joita ei juuri ole tavattu muilla maya-alueilla. Nämä kivipatsaat toimivat samalla rakennuksen pilareina. Yhdellä patsaalla on jaguaarinaamari päässään.Vielä alueen hienouksiin voi laskea mukaan palatsin, joka on koristeltu pikkupilareilla. Niin täällä kuin Uxmalissakin on vielä lukuisia kumpareita odottamassa avaamistaan. Mayojen salaisuudet eivät vielä ole kaikki auenneet ja voitane odottaa vieläkin ihmeellisimpiä ja taidokkaampia koristeita ja rakennuksia, kunhan rahat kaivutöihin jostakin kerran saadaan.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.

1.12. la

Tänään olen siis siinä pisteessä, johon eilen soitin. Paikan nimi on Piste sijaiten Cancúnin ja Méridan välissä. Kyläpahanen makaa auringonhehkussa vain parin kilometrin päässä ehkäpä mahtavimmasta mayojen kulttuurin muistomerkeistä Chichén Itzásta. Paikka muistuttamassa mayojen elämästä, kulteista, riiteistä.

Mayojen katsotaan asuttaneen Chichén Itzáa jo neljännen vuosisadan tienoilla. Vanhat kaupungit kuitenkin hävisivät ja uusi kulttuuri alkoi kukoistaa eräänlaisena renessanssina noin vuonna 1000. Kukoistusta kesti pari sataa vuotta ja rappioon syöksyttiin hävittyjen sotien myötä.

Chichén Itzán (itzá-heimon kaivo) tekee erinomaisen mielenkiintoiseksi ja erilaiseksi se, että alueella on sekä mayojen että tolteekkien aikakaudella rakennettuja osia. Korkeimmaksi alueella kohoaa mahtava pyramidi, joka nousee lähes kolmeenkymmeneen metriin pyramidin huipulla olevan temppelin kanssa. Pyramidin sivun pituus on 54 metriä. Myönnän hengitykseni pysähtyneen, kun astuin varjoisesta metsästä kirkkaaseen aurinkopaisteeseen. Säteet valoivat pyramidin yhdelle särmälle vaikutelman ikään kuin se olisi ollut jalometallia. Pyramidin (sen sivun pituus on yli 50 metriä) sisällä on toinen pienempi ja siellä on jadejaguaari eli ylipapin valtaistuin. Se on muotoiltu jaguaarin näköiseksi, maalattu punaiseksi, sen kaikki 80 täplää ovat jadekiekkoja, hampaat piikiveä.

Pyramidin rakentaminen osoittaa mayojen tiedot ja taidot taivaankappaleista. Kevät- ja syyspäivien tasauksina keskipäivän aurinko muodostaa pyramidin särmälle varjon joka siirtyy portaikolle liittyen maan tasossa koristeena olevan käärmeen päähän suunnattomana käärmeen ruumiina.

Vieressä on pienempi soturien temppeli jonka etualalla on sulkakäärme ja kruununa temppelin päällä Chac Mool veistos. Tämä hahmo istuu ja pitää polviensa varassa uhrivatia. On ilmeistä, että juuri tälle vadille laskettiin uhrattujen ihmisten sydämet: monesti ylipappi aloitti rituaalin avaamalla uhrin rinnan ja irrottamalla vielä sykkivän sydämen.

Soturien temppelin vieressä on satojen pyöreiden pylväikköjen rivit. Alue lienee ollut aikanaan katettu, ja sen uskotaan olevan tolteekkien tekemä. Nämä käyttivät kattojensa kannattimina puuta, mikä luonnollisesti vuosien saatossa mätäni. Chichén Itzán alueella voikin nähdä kahden eri kulttuurin vaikutteita eli tolteekkien ja mayojen.

Muutaman sadan metrin kävelyn pysäyttää vihreänä kimaltava vesi yksi Jukatanin niemimaan lukuista cenoteista. Cenote on maanalaisten jokien vaikutuksesta syntynyt eräänlainen kaivo mutta joka kuitenkin voi olla läpimitaltaan kymmeniä metrejä. On luonnollista, että jokien ja järvien puuttuessa asutus mielellään muodostui tällaisen ”kaivon” lähistölle.

Cenoten vihreä silmä kiiluu muutaman kymmenen metrin syvyydessä. Mittaukset kertovat vettä olevan parikymmentä metriä. Luonnonkatastrofeja yritettiin lepyttää tuomalla paikalle ihmisuhreja, jotka ensin kylvetettiin cenoten reunassa olevassa saunassa ja sen jälkeen paiskattiin kuolemaan. Peseytymistä pidettiin tärkeänä, koska uskomuksena oli että cenoten kautta päästään toiseen maailmaan. Uhrien lisäksi lampeen heitettiin arvoesineitä, veistoksia jne. Luonnollisesti paikka oli pyhä ja juomavesi haettiin muualta.

Parisataa metriä sotilaiden temppelistä länteen on suunnaton pallokenttä. Seitsemänmiehiset joukkueet yrittivät saada painavan kumipallon lähes seitsemän metrin korkeudessa olevan kivirenkaan läpi. Palloa ei saanut koskettaa käsin ja niinpä oli lähes mahdotonta saada pallo reiästä varsinkin kun renkaan läpimitta ei juuri ollut palloa suurempi. Tuomari määritteli pelin kulkua ja tulos ratkesi yleensä tehtyjen virheiden perusteella. Voittajajoukkueen kapteeni rikastui loppuiäksi: hävinneelle kävi huonommin. Pelikenttää ympäröivät kivikaiverrukset kertovat omaa synkkää kieltään eli usein seurauksena oli hänelle tai jopa koko hävinneelle joukkueelle kuolema.

Yksi pelikentän erikoisuuksia on sen uskomaton akustiikka. Kentän pituus on 145 metriä. Sen päissä istuvat ihmiset voivat normaaliäänellä puhua ja ymmärtää toisiaan! Sivuseinät ovat myös varmasti antaneet joukkueiden kannattajien huudoille lisää volyymiä.

Yksi osoitus mayojen kiinnostuksesta taivaankappaleiden liikkeitä kohtaan on paikalle rakennettu tähtitorni. Näiden tutkimustensa perusteella mayat tekivät ensimmäiset kalenterinsa. Ulkopuolelta torni muistuttaa nykyisiä tähtitorneja pyöreän ulkovaippansa ansiosta.

2.12. su

Aamiainen paikallisessa ruokakaupassa. Cappuccino ja kerrosvoileipä, pari litraa vettä ja urheilujuomaa evääksi, ja uudelleen Maya-kulttuurin ihmeitä tarkastelemaan. Mikä niistä minua eniten säväytti? Varmasti tuo eilinen ensi näky pyramidiin ja valon osuminen sen yhteen särmään. Tuon vavahduttavan alueen sisällä toimii luonnollisesti erilaisten myyjien ja kaupustelijoiden värikäs joukko. Patsaita, hopeakoruja, vaatteita, hehkuvia pöytäliinoja. Hintaneuvottelut aamulla alkavat toteamuksella niin ja niin monta pesoa, “mutta koska olet ensimmäinen asiakkaani tänä aamuna niin juuri sinulle hinta on puolet oikeassta hinnasta”

Kulttien ja riittien ”raakuuksien” keskellä unohdamme herkästi verenvuodatukseen liittyvät uskomukset. Maailma pyöri enemmän tai vähemmän uhratun ihmisveren määrästä (atsteekit) ja laadusta (mayat) riippuen. Mayoille kelpasivat myös uhrattavaksi sellaiset sotavangit jotka olivat tarpeeksi hienosta suvusta kuten ylimykset ja ruhtinaat.

Uhraustavat vaihtelivat. Tavallinen tapa oli taivuttaa uhri alttarille ja pappien pitäessä kiinni raajoista ylipappi avasi rinnan ja repi sydämen irti. Toisinaan uhrattava ammuttiin nuolia täyteen tai paloiteltiin kannibaaliateriaa varten. Ilmeisesti uhraustapa riippui siitä, mitä jumalolentoa yritettiin kulloinkin lepyttää.

On turhaa tuomita mayoja heidän tapojensa takia. Uskomukset ja luulot olivat silloin näin. Voidaankin kysyä, ovatko tämän päivän ihmisellä asiat eri tavalla. Maailmassa uhrataan päivittäin uskonnon takia lukemattomia ihmishenkiä: vain uskomukset jumalkuvista ovat muuttuneet milloin diktaattoriksi, milloin ”vääräuskoisten” hävittämiseksi.