Mekla Blogi

Puolet vuodesta luvialainen Mikko Elo (SK 13.5.) toteaa Suomen olevan tuulivoiman kehitysmaa johon tilaan hän omalta osaltaan tuntuu olevan valmis maan jättämään. Perusteena Elo käyttää omalaatuista vertauskuvia mainitessaan mm. että Saksassa ja Tanskassa tuskin kukaan sallisi tuulivoimaloita rakennettavan niin kauniiseen maastoon kuin mitä Luvian metsät ovat! Mitähän tällä perusteella on tekemistä Oosinharjun tuulivoimalapuiston kohdalla?

Melkoiseen liioitteluun Elo syyllistyy puhuessaan ”Luvian kunnan halkaisevista suurista myllyistä”. Kyseisen tuulivoimalapuiston maapinta-ala on 23 ja koko Luvian n.300 km2. Samoin Elo esittää voimaloiden olevan keskellä metsää ”jossa tuuli on useimmiten vähäistä”. Aluehan on valittu juuri siksi, että se tuuliolosuhteiltaan ja suhteellisen syrjäisestä sijainnista johtuen sopii mainiosti tuulivoiman tuottamiseen. Mikko Elolle tiedoksi, että ”kaksi kertaa Helsingin stadionin korkeudella (ilmeisesti hän tarkoittaa stadionin tornin korkeutta?)” tuulee aivan eri tavalla kuin metsässä. Tietty hankkeen puuhamiehet ovat tehneet alueella tuulimittaukset aikaisemmin ja todenneet sen investointia varten kelvolliseksi.

Tuulivoimaloiden ”oikeasta” etäisyydestä asutuksesta on esitetty useita asiantuntijalausuntoja. Elon mainitsemissa maissa on tuulivoimaloita monesti asutuksen välittömässä läheisyydessä. Meillä sellaisen voi nähdä esimerkiksi matkalla Raumalle. Mikä on oikea matka, se riippuu maiseman korkeuseroista, erilaisista melulähteistä (esim. liikenne ja tuuli) ja paljolti myös asukkaiden suhtautumisesta ilmastoystävälliseen energiantuotantoon.

Hakoteille Mikko Elo hairahtuu puhuessaan tuulivoimaloiden ongelmasta niiden käyttöiän loputtua. Nykyaikainen tuulivoimala on lapoja lukuun ottamatta lähes kokonaan mahdollista kierrättää purkamisen jälkeen. Itse asiassa tuulivoimala on vähiten ongelmia aiheuttava käytöstä poistettu puhtaan energian tuottaja. Lisäksi tarvittaessa voimala voidaan myös jo ennen vanhenemistaan siirtää toiseen paikkaan. Vastuu vanhoista laitteista on tietenkin niiden omistajille. Eiköhän tässäkin tapauksessa kaksi vakavaraista yritystä Pori Energia Oy ja Tuuliwatti Oy vastaa tekemisistään.

Mikko Elon kirjoituksessa on leima joka vaivaa montaa mielipidekirjoittajaa, On helppo räksyttää esittämättä vaihtoehtoja, miten esimerkiksi lähes saasteeton tuulienergia korvattaisiin toisella tavalla yhtä nopeasti. Kaupunki on sitoutunut lisäämään hiilidioksidivapaan energian tuotantoa, sen entinen kaupunginvaltuutettu tietänee. Elon teksti onkin yksi murheellinen esimerkki tietämättömyydestä ja itsekkäästä ajattelusta oman puolivuotisen maiseman puolesta.

Mikko Elo (SK 24.5.) tunnustautuu mielestäni uudistuvien energiantuotantomuotojen vastustajaksi pyrkiessään osoittamaan tuulivoimaloiden heikkoudet. Hän syyllistyy vanhaan täysin virheelliseen myyttiin ottaessaan esiin ydinvoiman “puhtauden”. Vastakkaisasettelu tuulivoima-ydinvoima on absurdi. Ydinvoimalassa hiilidioksidia ei vapaudu itse reaktorin toiminnassa. Sitä ennen uraani on jossakin louhittu, jalostuttu, ja tuotu paikalle. Eri lähteet vertaavat ydinvoimalan CO2-päästöjen olevan noin 20–30 % maakaasun aiheuttamista päästöistä. Päästöjen määrä kasvaa riippuen kuinka uraaniköyhää louhittava malmi on. Mereltä tuleva tuuli energialähteenä kontra uraani vaikkapa Venäjällä tai Australiassa kalliopohjassa, siinä miettimistä kaikille lukijoille.
Elon toteamukseen surullisuudesta voin sikäli yhtyä, etten voi muuta tuntea lukiessani moisia virheellisiä väitteitä.

Elo toteaa, ettei tuulivoima ole saasteeton. Jos puretaan pois tuulivoimalan valmistuksessa ja asennuksessa muodostuneet päästöt, voi sanoa tämänkin väitteen olevan väärä. Aivan eri asia on, millä tavalla tarvittava säätövoima on tuotettu. Samaa kysymystä voi miettiä ydinvoimalaseisokin aikana. Jollakin tavalla lisäenergia silloinkin on tuotettava..

Elo on myös jossakin oikeassa: hän toteaa minun olevan lintubongarin.. Huoleni tuulivoimaloiden vaikutuksista lintukuolemiin ovat pitkälti haihtuneet tehtyjä tutkimuksia luettuani. Kehotan Eloakin tutustumaan aiheeseen vaikkapa juuri julkitulleen Oosinharjun YVA-lausunnon myötä. Eiköhän Luvian ”valomerikin” selviää sitä lukiessa.

Elon tiedossa ei ole tuulivoimaloiden uusiokäyttöä. Sanomalehtiä lukemalla monet asiat selviävät. Tämäkin lehti uutisoi 22.5. jalasjärveläiselle Pramialle Saksasta tuodun vanhan tuulivoimalan joka jo tuottaa sähköä.

Sanotaan että sitä saa mitä tilaa: Mikko Elo vertasi kirjoituksessaan ydinvoimaa ja tuulivoimaa. Jostakin syystä hän kiinnittää huomiota mainitsemiini tuulivoimalan lapoihin ja mahdollisesti maastoon jääviin perutuksiin. Nyt hän luonnollisesti unohtaa verrata suosimansa ydinvoimalan purkukustannuksia, lähes ikuiseksi uhaksi jääviä ydinjätteitä ja niiden kierrettävyyttä tuulivoimalaan. Mistähän syystä?

Elon kirjoitus osoittaa hänen olevan huolissaan tuulivoimaloiden vaikutuksesta juuri hänen ympäristöönsä. Itsekäs ajattelu on toki sallittua, mutta pitääkö sillä yrittää torpedoida yhteiskuntaa auttavat teot?

Opetus Japanin katastrofista

Sattumako vai ei, niin (SK ja HS 31.3.) julkaisivat samana päivänä lehtien paraatipaikalla Fukushiman onnettomuutta osittain vähättelevät kirjoitukset. SK oli löytänyt jopa ingressiinsä lauseen ”huonosti hoidettu ydinvoimala kesti sittenkin luonnonilmiöitä”. Kolumnin kirjoittaja Jukka Tarkka jopa toteaa että onnettomuus ehkä lisää uskoa ydinvoiman turvallisuutta ja käyttökelpoisuutta kohtaan.

Valtiotieteiden tohtori Tarkka yrittää puolustaa ydinvoimaa toteamalla ulkopuolisen saastumisen kauhistuttavan, mutta kirjoittaa sen olevan ilmeisesti hallittavissa. Luottamukseni suomalaista tutkimustyötä kohtaan katosi luettuani moisen oletuksen. Merestä on mitattu juuri suurimmat ydinsaastepäästöt onnettomuuden jälkeen. Vaikealta tuntuu uskoa myös hänen väitteensä suunnittelun heikkoudesta. Eiköhän työ ole tehty sen ajan parhaan uskomuksen ja olettamuksen mukaan. Aivan samoin kuin nyt meillä uskotaan maahamme olevan mahdollista 110 prosentin varmuuskertoimien avulla tehdä ikiturvallinen ydinreaktori.

Olkiluoto3:n ydinturvallisuuspäällikkö Risto Himasen suusta (HS 26.3) päässyt tokaisu kertoo sen varmuuden ja huolellisuuden jolla nyt pomminvarmaa ydinreaktorin sauvojen asemapaikkaa on suunniteltu. Toimittajan (Johanna Tikkanen) kysyessä miksi mahdollisen meriveden käyttämistä polttoaineen altaisiin ei sijoitettu niin, että sauvat jäisivät kokonaan meriveden alle, oli Himasen vastaus lehden mukaan: ”Hyvä kysymys. Se ei vain tullut mie… ollut ajatuksena silloin kun varaston ensimmäistä vaihetta suunniteltiin”. Viaton kysymys toimittajalta osoittaa jo kuinka teoreettista on kuvitella täysin valmiiksi suunniteltua prototyyppiä.
Aprillipäivän aattona Japanin pääministeri Naoto Kan totesi että Fukushiman vaurioitunut ydinvoimala täytyy sulkea lopullisesti. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA:n mukaan 40 kilometrin päässä voimalasta sijaitsevassa kylässä on mitattu lapsille ja raskaana oleville naisille vaarallisia säteilymääriä. Ja mitä sanoo hallituksen edustaja: ”tilanne ei vaadi pikaisia toimia”. Vastauksessa on samaa vaaran vähättelyn makua kuin Tarkan tekstin sisällössä. Kolumnin otsake ”Japanin katastrofi opetti monella tavalla” tulisikin kirjoittaa uudella tavalla: Japanin katastrofi opetti meitä, ei enää lisäydinvoimaa